Reissu Tokmanniseen

Kävin Tokmannilla. Upea ja avoin kauppa täynnä rentoa tavaraa. Ajattelin piristää asuntoani jollain koriste-esineellä. Tässä oli hienoja asennekylttejä, mutta en osannut valita, ketä niistä on hienoin:

Heh heh. Aika hyviä, täytyy myöntää. Mihinhän tuota ÄIJÄ-kylttiä voisi käyttää? Ehkä ripustaa seinälle J. Nikula-hiilikynäpiirroksen viereen? Disturbed/Volbeat/Doom Unit/Mokoma-kuvavinyylin alle seinälle ikään kuin selitteeksi? En tiiä. Ehkä joku Äijä-henkilö voi selittää.

Perjantai-iltana kävin Bar Muru poser rock luolassa kuuntelemassa avainketjujen kilinää. Sitä ennen kaverini raahasi minut Jeesus-bussiin. Siinä vasta kokemus. Neljällä pyörällä kulkeva pahoinvoinnin laatikko. Teetä ja leipää oli tosin saatavilla, mutta en ollut nälkäinen. (Janoinen kyllä, heh heh). Jonkun hieman b-luokan julkkiksen näköinen mies kertoi armosta ja Jeesuksesta, ja siteerasi minulle raamattua. Epäilisin entiseksi/nykyiseksi henkilöksi, jolla on ollut/on ongelmia päihteiden kanssa. Tai en tiiä. Sössötystulva lähenteli keski-euroopan vastaavia, enkä voinut bussissa erityisen hyvin. Onneksi lähdin sieltä pois. Baarissa oli useita kavereita sattumalta. Saatanan työttömät humanistiretkut t: huolestunut kansalainen.

Hiustyyliäni kehuttiin (taas). SMT for the win. Lisäksi en kärsinyt krapulasta. Ehkä Taivaan Isän armo sittenkin laskeutui hennoille hartioilleni.

En kuuntele Anthraxin räppilevyä

Minä en kuuntele Anthraxin räppilevyä. Miksiköhän edes omistan moisen.

Mutta asiaan, vynil-harrastus jatkuu ja tältä tieltä ei palata. Sain tietooni salaista informaatiota koskien neulan pomppimista, ja tämän tiedon jaan vain vannoutuneimpien harrastajien kanssa:
Levyille kertyy pölyä. Pöly paha, kuin kuntaliitoksen mukana tulevat 6000-7000 tuhatta kehitys- ja markkinointijohtajaa, joita ei voi irtisanoa. Paha, kuin Kokoomus, yksityistäminen ja Kovat Arvot (rock)
Menin bostailemaan paikalliseen levykauppaan täydellä leimakortillani, jonka olin kerryttänyt lukuisilla jämäostoksilla. Tarkoituksena oli ostaa jokin LP. Päädyin Nyrkkitappelun älppäriin, koska se maksoi punkmaisesti omakustannehintaan vain 19,90e. (leimakortilla saa max. 20e etua, elikkäs olisi sulaa hulluutta ostaa jokin HALVEMPI tuote. Ihan sama, onko se hyvä vain huono, ETU TULEE käyttää tehokkaasti.

No, ei se huono levy kyllä ole, että joo. Mutta mikä tässä reissussa oli erityisen upeaa & fantastista, oli se, että myyjä kauppasi minulle vinyyliharjan. Tämä kys. harja luutii pölyt levyiltä helvettihin, kuin Jukurit tämän kauden mestis-pleijareissa kaikki, jotka heitä uhmata tohtivat. Nyt soi nimittäin.

Ps. Ostin tuollaisen hipster-repun. Oon lukenut liikaa kaukopartioromaaneja. Niissä jermuilla on AINA satulareput. Heh

7" Hell

Ostin tuollaisen. Viimeinkin. Fantastinen laite. Kirpparit best, varsinkin sähkölaitteiden osalta. LP:llä neula pomppii miten sattuu, oli levy uusi tahi käytetty. Seiskat sen sijaan soi suhteellisen hyvin, eli voitolla ollaan. Tilasinkin niitä tuossa aimo nipun. Kivareita, Nuoria Sankareita Ja Pää Kii/Death Laseria näin alkuun. Joo.

On muuten ihan vitun siistiä, että on töitä. Tai ei töissä ole mitään siistiä, mutta töitä vastaan saa rahaa. Rahalla saa asioita. Elikkäs, tee töitä, kuluta ja kuole pois. Mieluiten eläkeiän kynnyksellä ei-pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana. Yhteiskunta kiittää. Ei saa olla itsekäs.