Alunperin en aikonut edes osallistua röiden takia koko tapahtumaan, koska perse ei kestä ylimääräisiä vapaapäiviä, ja täältä Pohjois-Arjalasta on tosi kätsyä ja kätevää matkustaa esim. Ouluuseen. Jos ois hypännyt työhaalarit päällä karjuen junaan perjantaina, matkustanut 10-12h, niin olisin ehkä ehtinyt näkemään perjantaina Orange Goblinin encoren tai en tiiä.
MUTTA. Pomo soittikin tuossa pari viikkoa sitten, ja kohteliaasti kierrellen kertoi, että firman pitää toipua aiheuttamistani aineellisista- ja henkisistä vahingoista jonkun tovin, eli voit pitää pari viikkoa lomaa. No, pidänhän minä. Elikkäs Jalometals here we coming.
Lähdettiin varhain pe-aamuna. Kuopion kohdalla alkoi sumun keskeltä oranssi ABC-all seeing eye of terror-torni ja nyrkkiin puristunut iron fist of the ääs-ketju jo loistamaan siihen malliin, että kutsua ei voinut enää vastustaa, vaan kiskurkihintaista Keravan kultaa oli lähdettävä ostamaan useampi yksikkö festaria varten. Muuten matkalta ei mainittavaa, PAITSI,
sen lisäksi, että ajoimme upeaa Kajaanin maisemareittiä pitkin kiertäen Koska Rahaa On, niin jossain Muhoksen korkeuksilla ajoimme kantatiellä kolmekymppiä VARMAA VITU TUNNIN AJAN, koska joku paikallinen isäntä oli päättänyt, jotta hänhän ajaa tässä nyt traktorilla, eikä varmaan väistä missään vaiheessa, vaikka takana oli jonoa sen verran, että vois luulla, että jossain myydään bensaa 1,20e/l tai jotain.
Noh, perille päästiin kuitenkin. Nallikari hell ja sihahtelevat kapselit olivat tosiasia. Samoin suurempi kuljetusalus sisältäen loput Mikkelin heviskenen ylimmästä ritaristo-aatelista ja Lepran paikallisista soturikuninkaista oli myös saapunut määränpäähän.
Olin hyvin tietoinen yhden eternal suosikkibändini, Imppeil Näsäriinin upeasta ja fantastisesta soitto-slotista perjantaina 16:30. Tarkalleen ottaen festarin eka esiintyjä. Noh, eipä mitään, bussit kulkee jne. Paitsi että missasin bussin, heh. vittusaatana. Yritin maanitella kavereita mukaan, mut eipä ketään kiinnostanut heti lähteä palloilemaan festarialueelle näin aikaiseen. Mutta mitäs tuosta, koska RAHAAHAN tunnetusti ON, joten pirssi (tila) leirintäalueen pihaan ja kohti Teatriaa. Luulin, että 88e kahden päivän hevifestareista on paljon, mutta taksisuhari kertoi olevansa menosssa talvella tai joskus päähesaan kuuntelemaan Pink Floyd-tribuutti-bändiä suuripiirtein samoilla hinnoilla, joten, noh, joo. Toisaalta taksimiehillä tunnetusti RAHAA ON, joten ei tuntune juuri MISSÄÄN.
Impaled Nazarene aloitti louhaisun juuri kun sain rannekkeen ranteeseen, ja Horny & Horned kuulosti bajamajaan oikein hyvältä. Siirryin äkkiä lavan edustalle, jonne ihme kyllä, mahtui aika hyvin. Eikö nyt jumalauta tällainen harvinaisuus kello viideltä sateessa kiinnosta?
Seuraavaksi oli ohjelmassa pussikaljoittelua parhaassa mahdollisessa seurassa parin tunnin ajan, muita odotellen. Juttelin myös pakkoruotsi-aloitteeseen nimiä keränneiden persun-nuorien kanssa. Asiallista porukkaa noin niinku poliittisesti sitoutuneiksi. Läpihän se aloite meni, jotta heilahti. Näytän peukkua tälle, samoiten ahkeraa käytännön kenttätyötä tehneille ihmisille.
Seuraava bändi, kekä tarkistin oli Hobbs Angel of Death. Kuvittele melkein Lemmy, mutta rässin parissa. Periaatteessa olisi tehnyt mieli diggailla, vaan ei kyllä lähtenyt. Tylsää ja tasapaksua paahtoa + sisälavan puurosoundit. Siirryin suosiolla takapihan jämälavalle, jossa Ahvenanmaalainen death metal-bändi Vorum veivasi menemään. Näiden EP:stä tykkään kovasti, ja toimihan tuo taas livenäkin. Toinen kitara oli ilmestynyt mukaan, ja toi kieltämättä mukavaa lisäpontta julistamiseen. Ihmeen paljon oli porukkaa siksi että a)takalava, en ole koskaan nähnyt tuolla miksaajan ja bändin lisäksi juuri ketään b) Slayer oli aloittelemassa samaan aikaan, kun Vorumin setti loppui.
No, sinne Slayeriin sitten. Ja pärisihän se aika vitusti, vaikka esim. Hannemanin Jesse oli luonnollisista syistä estynyt esiintymään, Bostaph oli käynyt jossain Larsin rumpuklinikalla, ja muutenkin se Hannemanin muiston överi hehkuttelu söi vähän keikkaa ainakin omasta mielestä.
sleijeri
Aikaisemmin mainittu Orange Goblin ei jaksanut enää kiinnostaa, mutta osa legioonasta meni sinnekkin, joten pusaria idyllisellä parkkipaikalla vaan, kunnes hekin pääsivät festarialueen synneistä eroon, ja kyettiin ottamaan kyyti takaisin leirintään takaisin.
Loppuilta noudatteli aika tuttua kaavaa. Total muussaus siihen asti, että viitsi hoiperella patjalle nauttimaan rauhallisista ja rentouttavista unista. Perjantain loppu
Lauantaina heräsin järkyttävään hikeen ("nukuin" hupparit ja heviliivit päällä) ja suunnilleen silmät avattua tungettiinkin kaljaa suuhun. No, mikäs siinä jatkaessa. Keittelin aamupalaksi hernekeiton, joka muuten toimi aika vitusti noin niinku siihen nähden, etten ollut vuorokauteen syönyt käytännössä mitään. Tsekkailtiin aikatauluja, ja vasta 1730 soittava Archgoat oli ensimmäinen päivän tsekattava esiintyjä. Aikaa siis leppoisaan seurusteluun ja hyvään ruokaan & juomaan riitti.
Sopivissa nousuissa ja turvotuksissa kelpasi sitten lähteä palvamaan Arkkivuohta. Sisälavalla yhä puuurosoundit, vaan hyvältä tämä silti kuulosti. Seuraavaksi taas vaihteeksi tirvomaan kaljaa uskottamalla Gods speedillä parkkipaikalle. Oikeastaan sen verran tippui kaljan paskaa alas, että koko loppu lauantai-ilta meni sekavaksi mössöksi. Deathchainia katottiin anniskelusta joku tovi. Hyvässä terässä oli. Muistan, kun joskus 16-vuotiaana suunnilleen näin bändin ekaa kertaa Kuopio Rock Kock Äijä Rock-festareilla, ja kun silloin rankimmat bändit oli tyyliin Nirvana ja Apulanta, niin olihan se naamaa pyyhkivä kokemus. Olin ihan vitun kova ÄIÄ silloin, kun omistin Deathchainin paidan, missä luki selässä "CULT OF DEATH" jne.
Kävin vielä erikseen kiittämässä vesituopista, mikä maksoi vain 2,5e, eli oli käytännössä ilmainen. Tästä vielä erillinen peukku ja kiitos Jalometalli-tapahtumalle. Kiitos.
Sitten skene-miesten (ja jopa itseni) odottama Blasphemy. Kanadan War Command + pirikiikarit eternal tykitteli menemään, eikä voi kyllä valittaa. Tosi järeä keikka. Hauska huomio, että bändillä oli soittoaikaa enemmän kuin tuotantoa. Eipä siitä silti ongelmaa syntynyt.
Joo. Loppuilta aika perus, ketään en muista. Aamulla heräsin taas täydessä sotisovassa, ja muu porukka siivoili jo mökkejä (aikaa mökkien luovutukseen n. 30 min kun heräsin, eipä kestä jätkät, yhdessä siivottiin). Mutta, satulareppuuni oli pakattu KAIKKI tavarani kaljoja ja syömättömiä elintarvikkeita myöten. Olisin vuodattanut kyyneleitä, jos kehossani olisi nestettä vielä ollut melkoisen kuivattelun jäljiltä. Parhaita tyyppejä.
Sitten oli vuorossa ehkäpä reissun kohokohta. Kymmenen tunnin junamatka ilman rahaa, (ei ollut enää) vettä tai ruokaa. Myöskin tieto tulevasta työpäivästä lämmitti mieltä.
ps. Erityismaininta erään Mli-legionzin ja Holy Moseksenkin aikaan lavalla vilahtaneen henkilön sahdille. Sitä oli riittävästi (liikaa) ja se oli hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti