Arvatkaa ketä ja missä:
-Kaluste-Marsalkka
-Marski-Data
-Marsalkka-olut
-Mannerheimin vaunu
-Päämajamuseo
-Päämajakoulu
-Päämajapatsas
-Marski-fest (+ Marskiareena)
-Marski-kaihdin
-Lääkäriasema Marski
-Marski Cup
-Parturi-Kampaamo Marski
-Kioski-Kahvio Marski
-Marski-Aukio
Ei tuu tähän hätään muuta mieleen.
50100 F F 50100
torstai 30. toukokuuta 2013
maanantai 27. toukokuuta 2013
About this so called life...
Joo elikkäs,
Pientä taukoa HUUMORISTA. Ei makeaa mahan täydeltä, niäs. Näin niinku muuten, potut kiehumassa parhaillaan, ja toinen kotimainen hoideltu tämän lukukauden osalta pois päiväjärjestyksestä, eli elämä Hynyilee:
Heh heh, äijä jallu perkele radio rock makkara ja niin poispäin. Tein tuossa hauskoja havaintoja koskien yhtyettämme, jossa "soitan" rumpuja ja jolle teen myös pääasiassa "lyriikat".
Ensinnäkin, esittelen bändimme aina punk-bändiksi. Joo, tosi punk. Jäsenet: Kolmenkympin kriisiä lähentelevä ja toista korkeakoulututkintoa hankkiva KuPs-casual (basso), eniten muusikontapainen keskioluen sekä traditionalismin ja kasvatustieteen harrastaja hesoista (skeba), sekä tietysti minä itse, ketä ei esittelyjä kaipaa.
Niin.
No, toisekseen. Musiikillinen tyyli. Alunperin oli mielessä tosi rankka hc-punk, karjuntavoksut, sahaavat käppäriffit ja nopea d-beat soitettuna tuplilla rumpalin huonouden takia. Sanatkin oli valmiina: Nobelaner Supremacy. No ei ihan. Jos me ei laulettaisi Nalle Wahlroosin ja muiden rentojen ja avoimien tyyppien vihaamisesta, voitaisiin lämpätä vaikka Tehosekoitinta. Rankkaa kun on. HEH. No, ei voi mitään. Nössöpunkkiin suuntautumisen syynä oli tietysti se, että haluan viiden pennin SomaliPutro/ToniWirtanen/HerraFrankYlpöksi. Vesku Jokista en lisää listaan, koska en halua ääntäni kuuluviin dx corollaan, kun kyläm miehet puottaa ala-essolta soraparkkiin. Tietysti haluamme vain ja ainoastaan naisia. Kyynelehteviä sellaisia. Ne kyyneleet ei tule, kun kun valmistaa sipulikeittoa 30 hengelle, vaan siitä, kun syvälliset ja riipaisevan koskettavat/nerokkaat sanoitukset iskevät syvälle. Tai, ehkä kohderyhmämme olisi enemmän tytöt. No, koska jonkinlainen uskottavuus pitää säilyttää (sitä ei ole, eikä ole missään vaiheessa ollutkaan), niin lyriikat ei VIELÄ kerro rakkausjutuista. Paljoa ainakaan. Mutta eiköhän luonnollinen kehitys siihden johda. Ehkä.
Oli muuten äärimmäisen vittumaista tehdä tänään hiki hatussa töitä, kun toiset vaan ovat vapaus miehiä ja naisia minkä kerkeävät
Pientä taukoa HUUMORISTA. Ei makeaa mahan täydeltä, niäs. Näin niinku muuten, potut kiehumassa parhaillaan, ja toinen kotimainen hoideltu tämän lukukauden osalta pois päiväjärjestyksestä, eli elämä Hynyilee:
Heh heh, äijä jallu perkele radio rock makkara ja niin poispäin. Tein tuossa hauskoja havaintoja koskien yhtyettämme, jossa "soitan" rumpuja ja jolle teen myös pääasiassa "lyriikat".
Ensinnäkin, esittelen bändimme aina punk-bändiksi. Joo, tosi punk. Jäsenet: Kolmenkympin kriisiä lähentelevä ja toista korkeakoulututkintoa hankkiva KuPs-casual (basso), eniten muusikontapainen keskioluen sekä traditionalismin ja kasvatustieteen harrastaja hesoista (skeba), sekä tietysti minä itse, ketä ei esittelyjä kaipaa.
Niin.
No, toisekseen. Musiikillinen tyyli. Alunperin oli mielessä tosi rankka hc-punk, karjuntavoksut, sahaavat käppäriffit ja nopea d-beat soitettuna tuplilla rumpalin huonouden takia. Sanatkin oli valmiina: Nobelaner Supremacy. No ei ihan. Jos me ei laulettaisi Nalle Wahlroosin ja muiden rentojen ja avoimien tyyppien vihaamisesta, voitaisiin lämpätä vaikka Tehosekoitinta. Rankkaa kun on. HEH. No, ei voi mitään. Nössöpunkkiin suuntautumisen syynä oli tietysti se, että haluan viiden pennin SomaliPutro/ToniWirtanen/HerraFrankYlpöksi. Vesku Jokista en lisää listaan, koska en halua ääntäni kuuluviin dx corollaan, kun kyläm miehet puottaa ala-essolta soraparkkiin. Tietysti haluamme vain ja ainoastaan naisia. Kyynelehteviä sellaisia. Ne kyyneleet ei tule, kun kun valmistaa sipulikeittoa 30 hengelle, vaan siitä, kun syvälliset ja riipaisevan koskettavat/nerokkaat sanoitukset iskevät syvälle. Tai, ehkä kohderyhmämme olisi enemmän tytöt. No, koska jonkinlainen uskottavuus pitää säilyttää (sitä ei ole, eikä ole missään vaiheessa ollutkaan), niin lyriikat ei VIELÄ kerro rakkausjutuista. Paljoa ainakaan. Mutta eiköhän luonnollinen kehitys siihden johda. Ehkä.
Oli muuten äärimmäisen vittumaista tehdä tänään hiki hatussa töitä, kun toiset vaan ovat vapaus miehiä ja naisia minkä kerkeävät
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
torstai 16. toukokuuta 2013
Tulevan kesän muodista: Stylisti antaa vinkkejä ja neuvoja
Kesä tekee taas tuloaan. Kuten tiedämme, suomen kesä on lyhyt ja vähä luminen heh heh (huumoria).
Kuitenkin, vaikka se kesä tosiaan on aika lyhyt, tulee silti todennäköisesti tänäkin kesänä useita päiviä, jolloin on IHA VITUN KUUMA. Siis sillei, että istut bokserit jalassa kotona koneen ääressä, ja epämiellyttävä paskahiki on jatkuvasti pinnassa. Käyt kaupassa, kävelet esimerkiksi noin 2km=kuin menisi vaatteet päällä suihkuun, paitsi että testo haisee. Mennen ja myskihärkä on kavereita, tai rekkamiehen suihku.
Mutta siis, mitäkö suosittelen näille paskamaisille keleille, ketä saa kärsiä, ennen kuin talvi armahtaa?
Joo elikkäs, kevyt pukeutuminen on kaiken aa ja oo. Päälle pistetään tietysti silloin klassinen vaimokkeen hakkaus-paita, joka osoittaa, että olet vankka hetero ja mies. Kopsu jos toinenkin lauantai-illan ratoksi ja vaimon & lasten kauhuksi sekä tietysti tuuletus toimii aina tällainen päällä
Tässä on myös oiva tilaisuus tunnustaa väriä. Jos esim. futisseuran paita tuntuu liian juntilta, voit pukea yllesi mm. Keskus Baarin (Salut) paidan.
Entäs pää? Auringonpistos uhkaa tällaisella ilmalla, kuin työvoimapula armasta isämmaatamme. Pää, tuo maallisen tomumajasi Ateena, tulee tietysti silloin suojata.
Ensinnäkin, hattu päähän (ja pois kun maamme-laulu soi tai menet italialaiselle makumatkalle Rossoon raastepöytien ääreen)
Osoita työväenluokkaisuutesi! Nykyään on äärimmäisen noloa ja tyhmää tehdä muuta työtä kuin sisustussuunnittelua, innovaatiojohtamista tai projektikoordinointia. Ole kuitenkin rohkeasti erilainen, ja viis veisaa vammailijoista, jotka eivät ole _koskaa_ olleet _oikeissa_ töissä. Vain kuolleen kalan voi kokata päivälliseksi.
Silmät, nuo kuvastimen kaltaiset limaiset mollukat, tulee myös suojata tehokkaasti. Itse henk.koht. suosittelen tähän aitoja kunnon pirilaseja.
Parhaat shoppailupaikat ovat suuret kansainväliset muotitalot, kuten ABC tai Prisma. Laseissa tulee olla suora sanka (näissä ei ole, varoittava esimerkki), ja hinnan tulee olla noin 14,90e. Nämä seikat takaavat laadun.
Entäpäs jalat? Monet kävelevät kesäisin ilman kenkiä, mutta minä en ainakaan ole mikään saatanan hippi, vaan pukeudun, kuten tyylitietoisen miehen tuleekin
Ajaton klassikko. Sopii nuorekkaalle, modernille ja hyvää makua osoittavalle Eurooppalaismiehelle. Näillä sopii myös hilpaista kuntoa kohottavalle hikilenkille vaivatta, jos satut olemaan vaikka kajaanilainen henkilö Sotkamon torilla, ja havaitset joukon kotiansa puolustavia natiiveja lähestyvän, avainnipput kilisten.
Tietenkään hieno herrasmies ei heilu puolialasti parhaissa ravintoloissa ja kohtaamispaikoissa, vaan pukee jalkaansa jotain keväistä, kevyttä ja tyylikästä, kuten esimerkiksi
kuvan kaltaiset housut. Tärkeää on muistaa oikeaoppinen solmu näissä, koska on etikettivirhe tehdä esimerkiksi merimiessolmu.
Ilta pitenee, psykoosi syvenee. Vaikka päivä onkin kuuma, niin illalla viilenee nopeasti. Silloin on hyvä olla pidempihihaista käden ulottuvilla, jotta voit jatkaa iltaa pitemmälle. Nyt on erityisesti muodissa tämän tyyliset
Asusteet. Osoita maailmankansalaisuutesi, ja se, että et edusta taantumuksen voimia. Ajaton klassikko tämäkin, kauluksien ansiosta sopii juhlavampaakin tilaisuuteen, kuten vaikka karaoken sm-kisojen aluekarsintaan, tai kuuden tunnin ajokierrokselle torin ympäri.
Siinä alkaakin olla sitten paketti kasassa. Loppuun vielä kuitenkin pro-tip: Koska se jatkuva äpyn vahtaaminen on myös jonnemaista ja lapsellista, myöskin se on erittäin huono tapa, ja mikä pahinta, se on äärimmäisen raskasta, ja on omiaan lisäämään hikoilu%;a. Siksi suosittelen klassista herrasmiehen yksityiskohtaa, eli rannekelloa
Mitä tahansa roskatiukua tai Alanyan rannoilta ostettua läkkipeltirolexia ei tietenkään todellinen tyylimies kanna, vaan suosittelen satsaamaan kunnon kelloon. Noin 6000-7000 tuhannella tonnilla saa jo hyvän perusmallin.
Mutta siis, tässä tällä erää. Hyvät kesät.
Kuitenkin, vaikka se kesä tosiaan on aika lyhyt, tulee silti todennäköisesti tänäkin kesänä useita päiviä, jolloin on IHA VITUN KUUMA. Siis sillei, että istut bokserit jalassa kotona koneen ääressä, ja epämiellyttävä paskahiki on jatkuvasti pinnassa. Käyt kaupassa, kävelet esimerkiksi noin 2km=kuin menisi vaatteet päällä suihkuun, paitsi että testo haisee. Mennen ja myskihärkä on kavereita, tai rekkamiehen suihku.
Mutta siis, mitäkö suosittelen näille paskamaisille keleille, ketä saa kärsiä, ennen kuin talvi armahtaa?
Joo elikkäs, kevyt pukeutuminen on kaiken aa ja oo. Päälle pistetään tietysti silloin klassinen vaimokkeen hakkaus-paita, joka osoittaa, että olet vankka hetero ja mies. Kopsu jos toinenkin lauantai-illan ratoksi ja vaimon & lasten kauhuksi sekä tietysti tuuletus toimii aina tällainen päällä
Entäs pää? Auringonpistos uhkaa tällaisella ilmalla, kuin työvoimapula armasta isämmaatamme. Pää, tuo maallisen tomumajasi Ateena, tulee tietysti silloin suojata.
Ensinnäkin, hattu päähän (ja pois kun maamme-laulu soi tai menet italialaiselle makumatkalle Rossoon raastepöytien ääreen)
Silmät, nuo kuvastimen kaltaiset limaiset mollukat, tulee myös suojata tehokkaasti. Itse henk.koht. suosittelen tähän aitoja kunnon pirilaseja.
Entäpäs jalat? Monet kävelevät kesäisin ilman kenkiä, mutta minä en ainakaan ole mikään saatanan hippi, vaan pukeudun, kuten tyylitietoisen miehen tuleekin
Tietenkään hieno herrasmies ei heilu puolialasti parhaissa ravintoloissa ja kohtaamispaikoissa, vaan pukee jalkaansa jotain keväistä, kevyttä ja tyylikästä, kuten esimerkiksi
Ilta pitenee, psykoosi syvenee. Vaikka päivä onkin kuuma, niin illalla viilenee nopeasti. Silloin on hyvä olla pidempihihaista käden ulottuvilla, jotta voit jatkaa iltaa pitemmälle. Nyt on erityisesti muodissa tämän tyyliset
Siinä alkaakin olla sitten paketti kasassa. Loppuun vielä kuitenkin pro-tip: Koska se jatkuva äpyn vahtaaminen on myös jonnemaista ja lapsellista, myöskin se on erittäin huono tapa, ja mikä pahinta, se on äärimmäisen raskasta, ja on omiaan lisäämään hikoilu%;a. Siksi suosittelen klassista herrasmiehen yksityiskohtaa, eli rannekelloa
Mutta siis, tässä tällä erää. Hyvät kesät.
maanantai 13. toukokuuta 2013
Lifestyle/sisustus/fashion-päivitys
Olen intohimoinen sisustaja sekä muodin edelläkävijä. Tässäpä pari kevään raikkainta muotivinkkiä fjällraven-kansalle joka pimeydessä vaeltaa. Ensinnäkin, interior:
Vau! Upea elementti ja lisäys harmoniseen, 70-luvun designiin pohjautuvaan, sosialismirealismiin tukeutuvaan asuntooni. Värinä tietysti raikkaan sininen, joka pehmeänä värinä korostaa feminististä ja epämaskuliinista elämänkatsomustani. Kun näin tämän moneen tarkoituksen sopivan tuotteen kaupassa, ajattelin, että tuo on _pakko_ saada. Sainkin, ja mukana tuli myös 24 kappaletta uniikkeja lasiveistoksia. No, niitä ei enään ole, mutta ei siitä sen enempää. Ajaton ja vankkarakenteinen lehtikori säilyy ja kestää ydinsodalta toiselle. Sen arvo ei myöskään laske.
Sitten vaatemuotiin. Tämä ei kaipaa sössötystä osakseen:
Tässäpä KOHTALAINEN musiikkisuositus tälle keväälle. Vain POUSERIT (-allekirjoittanut) jättävät kuuntelematta:. https://www.youtube.com/watch?v=BmYXW3Fq9qs
Lopuksi vielä henkisen oppi-isäni ja poliittisen mentorini, fantastisen reservin korpraali Alexander Stubbin kuva mummonsa hautajaisista.
Sitten vaatemuotiin. Tämä ei kaipaa sössötystä osakseen:
Tässäpä KOHTALAINEN musiikkisuositus tälle keväälle. Vain POUSERIT (-allekirjoittanut) jättävät kuuntelematta:. https://www.youtube.com/watch?v=BmYXW3Fq9qs
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Viikon luontokuva
Eilen kotiin kävellessä näin matkalla ihka oikean rusakon. Lähes-äpylläni oli pakko ottaa siitä kuva, ja jakaa se muiden taistelijoiden ja heidän upeiden leidiensä kanssa. Kiitos.
Ilta ulkona
Kävinpä Joensuun yössä, ja olin oikein vielä selvinpäin, joten koin ehdottoman tarpeelliseksi tehdä aiheesta bloggauksen.
Ensiksi tuli vierailtua uudessa "Kesälato"-baari/illanviettopaikassa. Oikein viihtyisä. Keskelle kohkaavaa, ja alati kiireistä metropolia oli rakennettu oikein kunnon maalaismeininki. Vaneripöydät, lato, humppabändi veivaamassa klassista suomi-iskelmää ynnä muu asiaan kuuluva. Itseasiassa miljöö toimi yllättävänkin hyvin. Vanhat puutalot ympärillä varmaan auttoivat. Miinuksena kallis kalja. Ei ollut onneksi minun päänvaiva tällä kertaa.
Seuraavana etappina oli maanmainio rock-luola La Barre. Tämä ilmeisesti harrastelupohjalta toimiva pikkukapakka tarjoaa viikottain uugeempaa musiikkia, kuten punkrockkia, sludgea tai vaikkapa doom metalia näin muutaman genren mainitakseni. Sisustus on juuri niin hutaistua, kuin pitääkin. Esiintymislavan vieressä on mm. Valtava Dio-seinälippu, ja erittäin taktisesti sijoitettu pöytä, jonka päälle hyppäämällä rajuimmat rokkikukot (Nyrkkitappelu) voivat buustata esiintymistään. No, kuitenkin, full support tällaisille paikoille, jotka tarjoavat pienille ja ei-niin-rahaa-tahkoaville bändeille mahdollisuuden keikkailla. Porukkaa on kyllä ollut omien kokemuksieni mukaan hyvin paikalla. Hevareita, nahkapäitä, punkkareita, rokuja, skeittareita, hipstereitä ja varmaan niitä _tavallisiakin_ ihmisiä. Kaikki sulassa sovussa. Vastakkainasettelun aika on siis ohi.
Sivumainintana: Saavuin keskustaan suoraan treenikämpältä, ja kymmenen kilsan kävely sekä parin tunnin soittosessiot herättivät ärsyttävän pikkunälän tunteen. En missään tapauksessa jaksanut raahautua kämpilleni syömään, joten aterioin keskustassa. Ajattelin kokeilla huvikseni vakipaikkani City-grillin sijaan jotain muuta (VIRHE). Epämääräinen BB-grilli tarjosi viiden euron hintaan "Ison Juuston". Noniin. Mauton, kuivahko einespurilainen parilla pihvillä ja cheddarilla. Tietystikkin tuntui, että pieni tykinkuula olisi laskeutunut vatsan pohjalle. Kävellessäni vielä City-grillin ohitse huomasin, että työvuorossa oli sen tavallisen vanhan äijän sijaan joku nuori ja sorja neito. Saaketin saaketti.
Keikka: Tiskiltä jaffa haltuun ja nurkkaan tuimailemaan. Hetken päästä bongaan muutaman koulukaverin (ekana soittaneessa Night Lives-yhtyeessä skulaa eräs samaa ainetta lukeva, joten luonnollisesti solidaarisuuden hengessä opiskelijatovereita oli sankoin joukoin paikalla. Hetki sössötystä, kunnes edellämainittu NL aloitti. Olin kuullut jonkun biisin bandcampista, ja tiesin suunnilleen, mitä odottaa: metallista ja vauhdikasta hardcore-meininkiä. Lavapomppiminen ja muu toi kieltämättä lisäystä kovaan menoon, ei sitä voi kieltää. Tykkäsin kovasti, ja jäänkin innolla odottelemaan ensimmäistä julkaisua (kyseessä oli orkesterin neljäs tai viides keikka). Bändin jätkät olivat suoraan kuin PIF-kataloogin hesapunkkari-osiosta: Sliipattu SMT (siisti miesten tukka), pillifarkut ja leimaa hihassa. Mikäpä siinä, musa toimi, ja se oli pääasia.
Toka esiintyjä oli eniten etukäteen hehkutettu Hero Dishonest. Nappis-meininkiä, mutta ei iskenyt allekirjoittaneelle yhtään. Pitti/pogoilua oli ilmassa tämän bändin aikana enemmänkin.
Viimeisimpänä lavan otti haltuun Nuoret Sankarit. Tiesinkin, mitä tuleman pitää. Tämä on hyvä bändi. Simppeliä punkrockkia, yhteissoitto- ja laulu toimii, ja aiheet ovat koskettavia (Kaikki Työ On Huoraamista, yms.) Kyllä. Ilahduttavaa tämän ja kaikkien bändien osalta oli lyhyet slotit. Baari on melkoisen pieni, joten hapen loppuminen alkaa olla aina jossain välissä tosiasia. Tähän kun yhdistää sen, ettei ole nauttinut runsasta määrää virvokkeita, niin väsy rupeaa aina painamaan, jos ei saa happea haukattua jossain välissä.
Tajusin tuossa, että nämä voisivat EHKÄ olla mielenkiintoisempia juttuja, jos väliin änkisi kuvia. No, keikalla en jaksanut ruveta ihmisten niskoja kuvailemaan, mutta Suvantosillalta nappasin hienon otoksen. Itseasiassa ajattelin käyttää tätä bändimme tulevan demon kannessa, sillein Brave New World-hengessä. Pääkallon sijaan usvasta nouseekin vain Kapteeni Bennettin kasvot!
Ensiksi tuli vierailtua uudessa "Kesälato"-baari/illanviettopaikassa. Oikein viihtyisä. Keskelle kohkaavaa, ja alati kiireistä metropolia oli rakennettu oikein kunnon maalaismeininki. Vaneripöydät, lato, humppabändi veivaamassa klassista suomi-iskelmää ynnä muu asiaan kuuluva. Itseasiassa miljöö toimi yllättävänkin hyvin. Vanhat puutalot ympärillä varmaan auttoivat. Miinuksena kallis kalja. Ei ollut onneksi minun päänvaiva tällä kertaa.
Seuraavana etappina oli maanmainio rock-luola La Barre. Tämä ilmeisesti harrastelupohjalta toimiva pikkukapakka tarjoaa viikottain uugeempaa musiikkia, kuten punkrockkia, sludgea tai vaikkapa doom metalia näin muutaman genren mainitakseni. Sisustus on juuri niin hutaistua, kuin pitääkin. Esiintymislavan vieressä on mm. Valtava Dio-seinälippu, ja erittäin taktisesti sijoitettu pöytä, jonka päälle hyppäämällä rajuimmat rokkikukot (Nyrkkitappelu) voivat buustata esiintymistään. No, kuitenkin, full support tällaisille paikoille, jotka tarjoavat pienille ja ei-niin-rahaa-tahkoaville bändeille mahdollisuuden keikkailla. Porukkaa on kyllä ollut omien kokemuksieni mukaan hyvin paikalla. Hevareita, nahkapäitä, punkkareita, rokuja, skeittareita, hipstereitä ja varmaan niitä _tavallisiakin_ ihmisiä. Kaikki sulassa sovussa. Vastakkainasettelun aika on siis ohi.
Sivumainintana: Saavuin keskustaan suoraan treenikämpältä, ja kymmenen kilsan kävely sekä parin tunnin soittosessiot herättivät ärsyttävän pikkunälän tunteen. En missään tapauksessa jaksanut raahautua kämpilleni syömään, joten aterioin keskustassa. Ajattelin kokeilla huvikseni vakipaikkani City-grillin sijaan jotain muuta (VIRHE). Epämääräinen BB-grilli tarjosi viiden euron hintaan "Ison Juuston". Noniin. Mauton, kuivahko einespurilainen parilla pihvillä ja cheddarilla. Tietystikkin tuntui, että pieni tykinkuula olisi laskeutunut vatsan pohjalle. Kävellessäni vielä City-grillin ohitse huomasin, että työvuorossa oli sen tavallisen vanhan äijän sijaan joku nuori ja sorja neito. Saaketin saaketti.
Keikka: Tiskiltä jaffa haltuun ja nurkkaan tuimailemaan. Hetken päästä bongaan muutaman koulukaverin (ekana soittaneessa Night Lives-yhtyeessä skulaa eräs samaa ainetta lukeva, joten luonnollisesti solidaarisuuden hengessä opiskelijatovereita oli sankoin joukoin paikalla. Hetki sössötystä, kunnes edellämainittu NL aloitti. Olin kuullut jonkun biisin bandcampista, ja tiesin suunnilleen, mitä odottaa: metallista ja vauhdikasta hardcore-meininkiä. Lavapomppiminen ja muu toi kieltämättä lisäystä kovaan menoon, ei sitä voi kieltää. Tykkäsin kovasti, ja jäänkin innolla odottelemaan ensimmäistä julkaisua (kyseessä oli orkesterin neljäs tai viides keikka). Bändin jätkät olivat suoraan kuin PIF-kataloogin hesapunkkari-osiosta: Sliipattu SMT (siisti miesten tukka), pillifarkut ja leimaa hihassa. Mikäpä siinä, musa toimi, ja se oli pääasia.
Toka esiintyjä oli eniten etukäteen hehkutettu Hero Dishonest. Nappis-meininkiä, mutta ei iskenyt allekirjoittaneelle yhtään. Pitti/pogoilua oli ilmassa tämän bändin aikana enemmänkin.
Viimeisimpänä lavan otti haltuun Nuoret Sankarit. Tiesinkin, mitä tuleman pitää. Tämä on hyvä bändi. Simppeliä punkrockkia, yhteissoitto- ja laulu toimii, ja aiheet ovat koskettavia (Kaikki Työ On Huoraamista, yms.) Kyllä. Ilahduttavaa tämän ja kaikkien bändien osalta oli lyhyet slotit. Baari on melkoisen pieni, joten hapen loppuminen alkaa olla aina jossain välissä tosiasia. Tähän kun yhdistää sen, ettei ole nauttinut runsasta määrää virvokkeita, niin väsy rupeaa aina painamaan, jos ei saa happea haukattua jossain välissä.
Tajusin tuossa, että nämä voisivat EHKÄ olla mielenkiintoisempia juttuja, jos väliin änkisi kuvia. No, keikalla en jaksanut ruveta ihmisten niskoja kuvailemaan, mutta Suvantosillalta nappasin hienon otoksen. Itseasiassa ajattelin käyttää tätä bändimme tulevan demon kannessa, sillein Brave New World-hengessä. Pääkallon sijaan usvasta nouseekin vain Kapteeni Bennettin kasvot!
Tilaa:
Kommentit (Atom)