Ensiksi tuli vierailtua uudessa "Kesälato"-baari/illanviettopaikassa. Oikein viihtyisä. Keskelle kohkaavaa, ja alati kiireistä metropolia oli rakennettu oikein kunnon maalaismeininki. Vaneripöydät, lato, humppabändi veivaamassa klassista suomi-iskelmää ynnä muu asiaan kuuluva. Itseasiassa miljöö toimi yllättävänkin hyvin. Vanhat puutalot ympärillä varmaan auttoivat. Miinuksena kallis kalja. Ei ollut onneksi minun päänvaiva tällä kertaa.
Seuraavana etappina oli maanmainio rock-luola La Barre. Tämä ilmeisesti harrastelupohjalta toimiva pikkukapakka tarjoaa viikottain uugeempaa musiikkia, kuten punkrockkia, sludgea tai vaikkapa doom metalia näin muutaman genren mainitakseni. Sisustus on juuri niin hutaistua, kuin pitääkin. Esiintymislavan vieressä on mm. Valtava Dio-seinälippu, ja erittäin taktisesti sijoitettu pöytä, jonka päälle hyppäämällä rajuimmat rokkikukot (Nyrkkitappelu) voivat buustata esiintymistään. No, kuitenkin, full support tällaisille paikoille, jotka tarjoavat pienille ja ei-niin-rahaa-tahkoaville bändeille mahdollisuuden keikkailla. Porukkaa on kyllä ollut omien kokemuksieni mukaan hyvin paikalla. Hevareita, nahkapäitä, punkkareita, rokuja, skeittareita, hipstereitä ja varmaan niitä _tavallisiakin_ ihmisiä. Kaikki sulassa sovussa. Vastakkainasettelun aika on siis ohi.
Sivumainintana: Saavuin keskustaan suoraan treenikämpältä, ja kymmenen kilsan kävely sekä parin tunnin soittosessiot herättivät ärsyttävän pikkunälän tunteen. En missään tapauksessa jaksanut raahautua kämpilleni syömään, joten aterioin keskustassa. Ajattelin kokeilla huvikseni vakipaikkani City-grillin sijaan jotain muuta (VIRHE). Epämääräinen BB-grilli tarjosi viiden euron hintaan "Ison Juuston". Noniin. Mauton, kuivahko einespurilainen parilla pihvillä ja cheddarilla. Tietystikkin tuntui, että pieni tykinkuula olisi laskeutunut vatsan pohjalle. Kävellessäni vielä City-grillin ohitse huomasin, että työvuorossa oli sen tavallisen vanhan äijän sijaan joku nuori ja sorja neito. Saaketin saaketti.
Keikka: Tiskiltä jaffa haltuun ja nurkkaan tuimailemaan. Hetken päästä bongaan muutaman koulukaverin (ekana soittaneessa Night Lives-yhtyeessä skulaa eräs samaa ainetta lukeva, joten luonnollisesti solidaarisuuden hengessä opiskelijatovereita oli sankoin joukoin paikalla. Hetki sössötystä, kunnes edellämainittu NL aloitti. Olin kuullut jonkun biisin bandcampista, ja tiesin suunnilleen, mitä odottaa: metallista ja vauhdikasta hardcore-meininkiä. Lavapomppiminen ja muu toi kieltämättä lisäystä kovaan menoon, ei sitä voi kieltää. Tykkäsin kovasti, ja jäänkin innolla odottelemaan ensimmäistä julkaisua (kyseessä oli orkesterin neljäs tai viides keikka). Bändin jätkät olivat suoraan kuin PIF-kataloogin hesapunkkari-osiosta: Sliipattu SMT (siisti miesten tukka), pillifarkut ja leimaa hihassa. Mikäpä siinä, musa toimi, ja se oli pääasia.
Toka esiintyjä oli eniten etukäteen hehkutettu Hero Dishonest. Nappis-meininkiä, mutta ei iskenyt allekirjoittaneelle yhtään. Pitti/pogoilua oli ilmassa tämän bändin aikana enemmänkin.
Viimeisimpänä lavan otti haltuun Nuoret Sankarit. Tiesinkin, mitä tuleman pitää. Tämä on hyvä bändi. Simppeliä punkrockkia, yhteissoitto- ja laulu toimii, ja aiheet ovat koskettavia (Kaikki Työ On Huoraamista, yms.) Kyllä. Ilahduttavaa tämän ja kaikkien bändien osalta oli lyhyet slotit. Baari on melkoisen pieni, joten hapen loppuminen alkaa olla aina jossain välissä tosiasia. Tähän kun yhdistää sen, ettei ole nauttinut runsasta määrää virvokkeita, niin väsy rupeaa aina painamaan, jos ei saa happea haukattua jossain välissä.
Tajusin tuossa, että nämä voisivat EHKÄ olla mielenkiintoisempia juttuja, jos väliin änkisi kuvia. No, keikalla en jaksanut ruveta ihmisten niskoja kuvailemaan, mutta Suvantosillalta nappasin hienon otoksen. Itseasiassa ajattelin käyttää tätä bändimme tulevan demon kannessa, sillein Brave New World-hengessä. Pääkallon sijaan usvasta nouseekin vain Kapteeni Bennettin kasvot!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti