HESA/TURDE PART II: OUTRO (TO DIE IN GLORY)

Jooh elikkäs day of cannoning kaksi. Heräsin espoosta kerrostalon lattialta, eikä voinut kovinkaan huonommin enään mennä. Onneksi: Äitien tekemää pitsaa sekä jag danielsin tekemää juomaa, ja elämä hymyili taas. No okei, bushmillsiä tai jotain riistäjien jolppien litkua se oli, mutta paranti päänsäryn tehokkaasti. Aamu alkaa aalla, heh.

Pientä keräilyä, olkkarin ottoa, edellisen illan muistelua, BOLT THROWERIN muistelua, tykittelyn muistelua ja Pertti Kurikan Nimipäivien kuuntelua. Alettiin Mävin veljen kanssa olla sitä mieltä, että tämä Espoo alkaa olla aika vitun nähty juttu. Toverini sai älypuhelimeensa tärkeän puhelun, ja päättikin singahtaa Mikkeliseen vievään pikajunaan siltä istumalta ryyppäämään, joten jäin kahden vaiheille. Mennäkkö takaisin susien syötäväksi, vaiko jäädä vielä päiväksi Hesaan, kun tänne asti oli kerran tultu.

Hesan kallion sisässä menevässä junassa. Jonnekkin puistoon piti päästä, missä suuri volbeat-fani ja itseään guitar gansteriksi nimittävä kitaristimme jo odotteli seurueineen. Olin tietysti aivan kartalla.

Matkalla puistoon ohitin myös eduskuntatalon, jossa Suomella töissä työskentelevät työväen edustajat innovoivat minkä kerkeävät. Siellä hengaa täysiä mm. Lasse Männistö, joka junan tuomana Juvan junttina kertoilee twitterissä hesalaisille, kuinka heidän tulee elää. Heh.

                                        Me Sauli Niinistöä tuuletetaan...

Puisto näkyi. Samoin myös juhlakansa. Nimittäin homoparaatin jatkot oli siellä puistossa. Perusmeno. En bonjannut George Michaelia pikkupoikien kimpussa pusikossa, enkä myöskään Teuvo Lomania. Mutta ei oltukkaan Kallion kulmilla. Joo elikkäs homman nimi oli, että alepasta (hesa-sale) märkäkapseleita riviin ja ääntä kohti. Ei kaljan paska nouse koskaan toisena päivänä päähän, vaikka miten tirvoo. Leiskaa löytyi vielä kera Colan, ja sitä menikin useampi annos ruotsalaisesta muovikuksasta nautittuna.

Kitara äijän kaverit olivat leppoisia. Vasemmistolaisia taidetoukkia, joille sana "työ" tuntui herättävän lähinnä puistatusta, mutta samapa tuo. Lespo nainen oli rento, ja tarjosi jossain Hindukuppilassa jalu***n. Instant respect 666%. Muistaakseni ei täysin piloilla ollut kummiskaan, koska alastomalle, lihavalle ja viiksekkäälle Samuli Edelmanille kuulema irtoaisi. Tai en tiiä, koska en muista.

Jalun*** juonti mesta. Turbaanipäiselle kyypparille tosiaan full sepport.

ROIHUVUARI POMMIT TIPPUU
KETÄ
KETÄ
KETÄ VITTUU

Elikkäs Roihuvuoristoon suunnattiin sitten. Vammainen kävelymatka to the max, koska eihän sieltä kulje linjurit kuin pois. Onneksi tykittely% oli 110 kaikesta huolimatta. Painelimme HOUSE OF ROCK-nimiseen baariin. Lipevä portieeri, turkkilaiskyyppari tyrkyttämässä viinaa ja kaiken kukkuraksi STACEY-niminen isohko britti kertomassa, kuinka hän aikoo vaihtaa Labourista konservatiiveihin. Aivan kuin sillä olisi yhtään mitään merkitystä. Nojaa, hauska heppu, vaikkei lämmennytkään ajatukselle BNP:n äänestämisestä. Ei oo pakko. Lauloi Gary Moorea hyvin. Oli aika HEAVY-karaoken. Kitara Äijä veti Viikatetta niin tunteella, että vaati videon poistoa noin viisi sekuntia sen jälkeen, kun show oli päättynyt. Ei mitään. Rentoa viinaa naamariin, kunnes valo välkkyi ja enään ei viinaa saanut. Taide Miehen asunnolle yöpymään.

Su-aamu aika lame, ei jälkipolville kerrottavaa. Kuoleman kielissä hesan assalle odottelemaan junaa, joka voisi minut into the wilderness.

hesan linjuri. Tämän lisäksi ajelin mm. Raitsikalla. Saatoin siitä mainitakkin jo ykkösosassa, mutta niin fantastinen kokemus ansaitsee toisenkin maininnan kyllä.

Rakastan junamatkoja. En tiedä miksi. Mitä pienempi ja kuppaisempi asema, sen parempi. Oikeastaan, ihan vitun hyvät neljä ja puoli tuntia.

Best kirja. Suomen poijjaat ameriikassa. Salakapakoita ja huorissa käymistä, sekä tietysti umpijurrissa autoilua ja hirven kaatoa ponun voimin. Suosittelen.

Massiivinen TURDE-saaga tulee päätökseensä. Cannoning% oli aika vitun korkea koko matkan ajan. Kiitos: -Pekka,
 -Jumala.
   Ei kiitos:
  - Lalli