HESA/TURD.TUSKA2013/PART I: DAY OF FURY (INTRO)

Heh heh, joo elikkäs päivitys tulee vähän myöhässä, koska alan vasta nyt toipumaan siitä tykittelyn ja louhinnan määrästä, ketä oli läsnä 28-30.6. Mutta tässäpä kattava raportti Tuska-festareilta, Hesoissa tykittelystä ja meininkistä muutenkin.

ONE RODE TO HESA BAY

Torstaina sanoin pomolle töissä että fuck your`s I just dont give a fuck im hevying tomorrow in Hesa, ja lähdin perjantaina fägötbookin kimppakyytiryhmästä bonjatulla kyydillä kohti päähesaa. Matkaseura oli mukavaa, ja matka taittui. Pysähdys Varkaudessa nosti pahoinvointi% hetkellisesti poikkeuksellisen korkealle, mutta sieltäkin pääsi pois. Ei tarvinnut edes itse ajaa, koska räväkkä ajo nainen halusi välttämättä tykitellä koko matkan LAHTEEN. No sehän passasi.

Päijät-Hämeen pahoinvointikeskuksesta otin maailmankansalaisen elkein vihreän minijunan kohti main destinationia.

Tässä vielä meikä ajelemassa espooseen minijunalla (maan päällinen) ihan tosta noi vaan.

Espoossa hevyveljet olivatkin jo vastassa. Kauppain kautta siirryttiin louhinta kukkulalle valmistautumaan iltaa varten, sekä miettimään, ketä keikkoja pitäisi tänään nähdä. Hyviä esiintyjiä oli nimittäin yhdeksi Tuska-päiväksi tosi monta. Cut to Fit, Abhorrence, Torture Killer, sekä tietysti BOLT THROWER ja illan huipentanut KINKKU alias kuningas timantti elikkäs King Diamond.

Näissä merkeissä tulikin sitten missattua mm. kolme ekaksi mainittua, koska onhan se nyt paljon siistimpää omistaa kiskurihintainen yhden päivän lippu, kuunnella pulsujen ölinää klo 16 päivällä ja suunnitella Pertti Kurikan Nimipäivät-coverbändin perustamista. On tässä tärkeämpääkin tekemistä.

Joo. Abhorrencen missaus ihan vitutti jo, mutta eipä sitä jaksanut auringossa muhivan kaljan ääreltä mihinkään lähteä. Ennenku rupes realisoitumaan, että tätä menoa jää Realm of Chaos ja BOLT THROWER:n ainoa tän vuoden Euroopan keikka näkemättä. Täysiä tykitellen Hesan keskustaan tai jonnekkin sinne nurkille, ja viimeiset askeleet otinkin juosten, koska ei nyt jumalauta. Hammer Open Air 2012 ja Deströyer 666 kirkkaana mielessä. (kirkasta meni ainakin tuolloin, heh jos pieni huumorin tynkä sallitaan)

No, kerkesin mestoille juuri ajoissa.

Rankka asenne mimmi Heta Hyttinen sössötti parhaillaan jotain paskaa, eikä noin 100% tiennyt KETÄÄN  seuraavaksi lavalle nousevasta bändistä. Noniin, nyt svithuun, on aika LOUHIA

elikkäs

No Guts, No Glory. Realm of Chaos. Nelejäs Ristiretki. For Victory. When CANNONS Fade. Eijeijeih, oijoijoih, liian vitun yyes. 67 plus rautakirjan palvelumaksu napin painamisesta ei tuntunut enään JUURI MISSÄÄN. Most bestest. Nyt on rima korkealla. Suomalaiset yleisurheilijat b-karsintarajoineen tulee mieleen. Ohhoh. Tätä olin oottanut 6-7 vuotta. Heh.

Noniin, enään oli Kinkun setti jäljellä. Olin liian fiiliksissä kyllä, joten mitäpä sitä muuta, kuin paitakojun kautta (Bolt Thrower-crew:llä oli oma koju, josta rättejä sai 10-12e hintaan. Vieressä Tuskan oma vastaava, josta mm. LAMA HELSINKI PUNK paitaa 25 eurolla). Siitäpä sitten. Eiköhän noita bolttis-paitoja joku homoloordi hamstrannut neteissä myytäväksi, mutta se on semmosta. Ja ihmiset (monet) muutenkin perseestä.

Seuraava etappi oli tietysti janon sammutus operaatio kaljakarsinassa. Tottakai tietysti tarjolla oli sitä ainoaa ja oikeaa olutta tähän tapahtumaan, eli elegantin voimakasrunkoista ja syväulotteista

Kylläh. 7e on käytännössä hyväntekeväisyyttä moisesta tuotteesta. Äijimmät ottivat toki MIESoluen (lajinsa vahvin 1l-oluen) itse vähemmän-äijänä tyydyin tähän ruukulliseen, josta siitäkään ei tietysti moitteen sanaa löytynyt.

Sitten Kinkku. Tekniset ja monipuoliset lavasteet oli rahdattu paikalle, ja falsetti irtosi papparaiselta vanhaan malliin. Kova meno oli. Kinkku itsessään oli niin tylyn näköinen, etten uskaltanut ottaa edes kuvaa keikasta, ettei varsin geneerisen näköinen manserock-mies Andy Larocque tulisi repimään päätäni irti tai jotain.
 Täytyy kaikessa poseriudessaan myöntää, ettei King Diamond vaan enään lähtenyt, koska olin liian ällikällä lyöty edellisestä esiintyjästä, sekä liian hevin mustien pirikiikareiden sokaisema. 

Sitten speeding into the hesa`s night. Ajelimme taas kerran raitsikalla aivan täysin vitun päällikkönä juna-assalle. Sieltä suuntasimme hyvin jämähtävälle jatko-klubille. Kaverit olivat kovasti sinne menossa, mutta kun kuulin illan "pää"nimen, eli Omnium Gatherumin, (KARJJJ X 777) aloin suunnitella pakosuunnitelmaa. Tässä vaiheessa sain kuulla, että hesan puisto on puolillaan internet kavereitani. Paikalla oli myös bändimme kitaristi, joten ratkaisu oli helppo. Eikun sinne.

Nå, kyllaem. Meno oli noin 6000-7000 tuhatta tonnia kertaa parempi, kuin siellä jossain kovassa keikkamestassa, josta kaverit sitten raportoi, että suorastaan vitutti olla siellä. Heh. Törmäsimpä myös puisto matkalla maan alaisessa pikkujunassa Mli Metal Legionseihhin. Hails eternal ja silleen.

No, Yhytin taas tosielämässä toimija kaverit, joiden kanssa suuntasimme kovimpiin tykittelykuppiloihin, keitä maa päällään kantaa, eli BAR PRKL. Vähän uugeempi musa soi tällä kertaa, Metallicaa ja Rammsteinia. Mutta saihan sieltä melkein ilmaista GOAT BREW:iä, joka on siis thö virallinen Impaled Nazarene-tiskivesi, jota kovana IN-diggarina oli pakko päästä tiputtelemaan

Hesan keskustassa äijäköintiä jatkettiin henkeen ja vereen asti, jossain toisessakin baarissa VISSIIN käytiin. Kaverini myös osti baarien välisen siirtymän aikana kadulla joltain a-ammattilaiselta kaksi pirkka blöötä sekä taikatempun hintaan 1e. Mäntyharjun mies on bisnesmies. Tykittely päättyi rajujen PKN-pään-nykimis-jatkojen sekä Espoon vuoristossa seikkailun jälkeen joskus auringon noustessa.

ENSIMMÄISEN OSAN (CHAPTER I: RALLYING THE LEGIONS UNDER THE BANNER OF MIGHT tässä on niinku öö kaks kättä lyö yhteen se on symboolinen merkki ja liiton tunnus) LOPPU