Pärk

Paljon on vettä virrannut Pielisessä viime tuiki tärkeästä postauksesta, joten nyt on taas uuden ajan, vesimiehen ajan alku. Olen kyllä muistaakseni kaksoset, mutta koska en muista osta ilta-pulua ikinä, ei tule luettua horoskooppia (laite jolla voi tutkailla ilotalon tarjontaa) koska huumoria pitää aina olla heh.

Olen lomalla viimeinkin, siksi paneudun lempiaiheeseeni, elikkäs pakkoruotsiin. Noniin, tuossa taannoin joku jossain sössötti kielikylvyn rikastuttavasta vaikutuksesta lapselle, ja miten mukavaa heillä oli kaksikielisessä kunnassa, kun sekä ruotsia että suomea puhuttiin ja kaikilla oli mukavaa. Tästä syystä pakkoruotsi. Tai siis ei pakkoruotsi, koska sillä on kieltämättä ikävän negatiivinen kaiku, vaan ruotsin opetus yhä jatkossakin kaikilla oppi-asteilla. Nåh, onhan se niin, mutta, entäpä alueet, joissa tämä rinnakkaiselo ei tietyistä luonnollisista syistä, kuten suomenruotsalaisten olemassaolon puutteesta johtuen onnistu? Minä olen kotoisin Etelä-Savosta, ja olen asunut siellä yli 20 vuotta. Olen elämäni aikana tavannut yhden ns "lokaalin" finlandssvenskanin. Senkö takia Savon suurimmassa ja kauneimmassa metropolissa tuhannet tonnit ihmiset lukevat tätä kieltä?

No, ei kulttuuriperintöä, yhteistä historiaa yms. voida kieltää. Ja olihan Ruotsi Neukkulan vielä voidessa hyvin porttimme länteen. Ja kuolihan varovaisen arvion mukaan noin 100 000 suomalaissyntyistä sotilasta vuosisatojen saatossa, kun Kustaa II Aadolf, Kaarle XII ja kumppanit levittelivät Svea-mamman helmoja pitkin Euroopan maita ja mantuja. Kaarle XII on esikuvani ja oli hieno henkilö. Tajusi mikä elämässä on tärkeää, ja myös sopimukset jänisten kanssa oli kunnossa, koska huumoria pitää aina olla: "oikealla kädellä Kuningas otti sianlihaviipaleen vadista, samalla kun vasemmalla kädellä taittoi tarjolla olleesta paistetusta linnusta siiven tai mutiloi kanalta koiven irti pistääkseen sen parempiin suihin." No ei se lainaus ihan noin mennyt, mutta perusidea yksi ja sama. Kaarle tykkäsi myös lomailla Turkissa, joten pöytätapojen lisäksi myös matkailumieltymykset ovat samanlaisia kuin meillä suomalaisilla. Mies myös vihasi peruukkeja ja prameilua ylipäätänsä, ratsuväen verkkarit ja kuulat vyölaukkuun. Ei se ruotsin opiskelu ehkä olekkaan niin paha juttu. Eikun, hektinen...

Kaarle hyvine henk.koht frendeineen Narvassa. Myytti saksien oikein päin ojentamisesta sai alkunsa aikalaislähteiden mukaan täältä.


No siis, ei täällä Itä-Suomessa kyllä vaan ole mahdollisuutta bamlata bättre folkin natiivikieltä oppituntien ulkopuolella kenellekkään. Ikävä tosiasia. En tosin kannata mitään toista "pakko"kieltä tilallekkaan, kaikkein vähiten venäjää. Varmaan tekisi hyvää matkailubisnekselle joo, kun keskiluokkaiset pietarilaiset hurauttavat pitkäkilpisillä maastureillaan tukkimaan Viitostien ja kaikki kaupungit sen varrella aina Varkauteen saakka. Peruskoulun missio on sivistää. Kilpailua ja bisnestä, TEHOSTAMISTA ja keskittämistä, KILPAILUKYKYÄ ja kaikkea muuta nykyihmisen perimmäisen olemuksen oleellisimpia seikkoja sekä kehityksen kannalta tärkeimpiä seikkoja kerkeää kyllä imemään koko loppuelämänsä. Antakaa nyt pienten pilttien edes jossain rauhassa näprätä sitä galaxy äskolmeaan turvassa armottomalta ja kovalta maailmalta.

Kuvassa pari ameriikan persua maalailemassa isosti indie-tunnelmissa progahtavia pilvilinnojaan vegaaninen maksalaatikko eli vaksalaatikko mielessään ja treenamassa tulevaa kuudes aisti tai flow-keikkaa. Jännä ilmiö on, että äärioikeistolaisissa piireissä on alettu puolustamaan pakkoruotsia, koska on siistimpää osata nordic unityn hengessä (en tiedä miten lausutaan ruotsiksi) ruotsia tai vaikka norjaa, kuin yleismaallista mädättäjä-kieltä, ketä on englanti, joka tasapäistää kielelliset kulttuurit ja hävittää monimuotoisuuden. Kuulostaa epäilyttävältä monikulttuurisuuden puolustuspuheelta. No, joka tapauksessa kyseessä on uusintakierros jonnekkin 1800-luvulle, kun ainoa vastavoima idän uhalle oli: No, mikäs muukaan. Kiivaimmat vastustajat lienevät, tai siis ovatkin, kaltaisiani vihoviimeisen peräkylän juntteja, joita on helppo lietsoa. Möykäröintisakkia johtaa tosin muutama korkealuokkainen oppinut. Tässäkin on kaikuja sieltä kultaiselta 1800-luvulta. Historia toistaa itseään. Nyt wc.

Kirjoitus skeneen takaisin rävähtäminen herran vuonna 2013 + RYHTI LIIKE

Heh. Vittu saatana, kun rupeaa oikeasti käymään tämä tieto_koneen might liian suureksi. Tämäkin päivä on mennyt aivan hukkaan taas, pärkkele. Nyt opiskelen ruotsia. Edistääkseni opintojani, elämän laatuani ja tykittelyä nyt muutenkin, niin teen tällaisen koeluontoisen jutun. Koska henkinen selkärankani on mallia keitetty spagetti, joudun luomaan tällaisen interaktiivisen painostuskirjoituksen, jotta hommasta tulisi jotain, elikkäs:

Ihmiskoe tulee pitämään sisällään seuraavaa: ensi lauantaihin asti käytän tietokonetta muuhun kuin kouluhommiin yhden tunnin päivittäin. 60 minuuttia voi jakaa osiin tai käyttää. Viihdekäyttöä on piffin, m.netin, facebookin tms. foorumin seuraaminen (mitä siis teen 90% ajastani, kun nyhjään koneella). En katsele koskaan elokuvia tai pelaa pelejä. En tee siis käytännössä MITÄÄN. Samaan aikaan olisi 6000-7000 tuhatta tonnia tenttikirjaa luettavana, ja yksi kielikin opittavana, SAATANA. 666.

Koska, ilman rangaistusta tästä ei tule mitään, lupaan seuraavaa: Joka hairahduksesta:
-Tarjoan kaljan seuralaiselleni ensi lauantaina Viikatteen konsertissa.
-Lisään viikon ensi vuonna alkavaan streittaus 4life-konseptiin.

Noniin. Nyt alkaa. Päivittelen tänne sitten havaintojani, tuntemuksiani ja muuta aiheeseen liittyvää äärimmäisen mielenkiintoista asiaa, sitä mukaa kun sitä tulee. Victory or Valhalla!!!

Kånken

Jalkapallo? Onko se joku peli vai?

Hehheh. Kuningas Jalka Pallon ystävät (yleistys) ovat upeaa porukkaa. Rajataan Suomeen. SITÄ JÄÄ KIEKKOA EI SEURAA MUUALLA MAAILMASSA KETÄÄN MUUTA VAAN JUNTTI SUOMALAISET JA PARI RYSSÄÄ JA HURRIA EHKÄ JOKU KANUKKI KANS MUT EI MUUTE. Niin. Siis esim. molempien seuraaminen/tykkääminen on mahdotonta. Vähän kuin sisällissota. Jalkapallon seuraaminen itseisarvona on huvittavaa. On jotenkin äärimmäisen eurooppalaista (edelleen vain Suomessa) diggailla Valioliigaa, La Ligaa tai ainakin nyt sitä tsämppiöns liigueta. Ruotsalaiset on tässäkin parempia, koska niillä on Ibrahimović ja AJK Stokis. Kaikista eniten olen karjunut eräälle Hesarin persuista kiukuttelevalle kolumnille,  jossa kolumnisti nyt minun käsitykseni mukaan oli tosissaan, ja punaisena lankana oli, että jos Suomi olisi aikanaan ollut suvaitsevaisempi, olisi mm. tämä jalitsutähti saattanut syntyä Suomeen joskus kasarilla. Tämä siis, jos PS ei olisi voittanut vaaleja 2011. No, lauantaina todistin Mehtimäellä, kuinka Hokin hyvinkin elämänkouluhtavan fanikaartin pomo kävi kättelemässä Jokipoikain kollegoitaan. Herras mies laji tämä divarikiekko. Itse asiassa viimeisimmän tutkimuksen mukaan suurimmalla osalla jääkiekko seuraavista on ylempi korkeakoulututkinto tai kaksi.

No, onhan meitä. Mutta eniten tärkeintä on siis korostaa omaa korkeaa sivistystasoa ilmoittamalla jalkapallon tuntemuksensa, juomalla harvinaisia erikoisoluita, kuten Heinekeniä tai Velkopopovický Kozelia, kuten jalka pallo yhteis kunnissa on tapana. 

                                                        
No, se siitä. Kävin itse katsomassa Mestis-ottelun Jokipojat-Hokki, koska varsinkin eräs jääkiekosta diggaileva slovakki-vaihtari halusi nähdä paikallisen divarin tason. Itse olin niin sekaisin taannoisesta Jukurien 7-2 sipuloinnista by PELIITAT, että en ollut seurannut viikkoihin suosikkisarjaani. Vaikkei Jukurit nyt pelannutkaan, niin matsin tunnelma ja toisen E-Savon päällikköairueen, eli SaPko:n upea voitto sarjakärki TuTo:sta palautti hyytyneen liekin. Best. 

Mikä vittu siinä on. Opiskelen yliopistossa, joten näitä piisaa. Aloin viime viikolla laskemaan huvikseni, monta tulee vastaan kampuksella. Tulos: 6000-7000 tuhatta tonnia. Mukava käydä noin vuoden päästä kirppareilla, kun hyllyt tursuavat näitä silloin. No, se on sen ajan murhe. Nyt on sunnuntai, ja tänään voisi keittää kahvia tavallista enemmän.

Maakuntamatkailu, myös sössöting

Yritän aina kehua miten fantastinen kaupunki Mikkeli onkaan, mutta onhan se nihkeähkö kylä. Yrittää olla jokin maakunnan suurmetropoli, koulutuskeskus, tavarataivas ja mitä kaikkea. Tosiasia on, ettei tuollaiselta tuppukylältä onnistu isojen apinointi, kuin korkeintaan surkuhupaisalla tasolla.
Pieksämäki taasen.

On aidosti pikkukaupunki keskellä kauneinta (Etelä)-Savoa. Se ei esitä. Siellä on MPK juna-assan vieressä (isompi kuin Mikkelissä). Täydellinen kaupunki? Lähellä. Hesan pellet ja muut itseriittoiset kaupunkijuipit- ja juntit höhöttelevät Pieksämäen kaltaisten, arvokkaasti harmaantuneiden betonikasojen kustannuksella. Oma on häpeänsä, sillä:

Upeaa. Vanhat ja hyvät, tunnelmalliset linjuriasemat. Ei mitään lasi-teräshirvityksiä.

Asia puisto. Tässä voisi tirvoa keskikaljaa vuorokauden putkeen.

Tosin Mikkelissä

Nuoriso on poliittisesti valveutunutta, ja kiinnostunut yhteiskunnallisen vaikuttamisen eri vaihtoehdoista.

Heh heh, no oli sentään Mikkelissä jotain, ketä ei Pieksämäellä ole, nimittäin LORD FIST:n murhaavan teräsmyrskyn ilmoille viidennen asteen syklonin tavoin lyövä heavy metal louhinta tykitys show

Bändiltä tulee kohta MLP ulos, nimeltään "Wordless Wisdom of Lord Fist". Very thing. Keikalla kuultiinkin uusia biisejä jo, vanhojen hittien, kuten "Super Sailor" ja Spark for the Night" lisäksi. Menohan oli :

                                       

                                         Bäkkäri rock n roll glamouria tietenkään unohtamatta:

                                           Cheap broads, cheap booze, cheap tattoos


Maakuntamatkailu avartaa. Käykää tekin niiden "kasvu"keskustenne ulkopuolella villissä maailmassa. Ei, en tarkoita ihq reppureissua pattijoelle tai Ryanairin pornolentoja Kaakkois-Asiaan tai Oseaniaan, koska vauhtia vaarallisia tilanteita on varmasti tarjolla niin Ylöjärvellä, Mäntyharjulla, Lapualla, Jaalassa, Savukoskella, Liedossa (Hail) Elimäellä, Rääkkylässä kuin vaikka Karstulassakin. Älkää kuunnelko sen insinööridonitsin omaavan päihdeongelmaisen pälvikaljun parkua maailman ongelmista, sika-länkkäreistä ja Nepalin lapsista. Parempaa on tarjolla, eikä sinne tarvitse matkustaa suihkukoneella. Hakekaa iso poksi nugetteja mäkkärin drive-inistä, ja ottakaa kunnon sortaja-cola kyytipojaksi, ja suunnatkaa into the wild.

Poser Levy Arvostelu 6.6.6.

Haluaisin lakata olemasta, mutta en tiiä keteen oon pistänyt jalkajousen, joten en voi tehdä asian suhteen juuri mitään. Siksi ajattelin tuhlata aikaa tällaiseen paskaan. Ideana on siis kuunnella jokin true kvlt-louhintalevy, jota en oo kuunnellut aikaisemmin, ja antaa siitä arvio posessed by markoboy87.

                                           Levynä saa toimia: Autopsy - Mental Funeral

Heh heh. Tää on kuulema kova levy, kysy vaikka joltain true-jätkältä. Kun joku uus bändi soittaa jossain tai jotain, niin kuuluu sanoa että modernia paskaa ja vitun kakarat, Autopsya saatana. Luonnollisesti kädet puuskassa mennään eturiviin ekojen demojen ja splittiseiskojen kanssa "diggailemaan" kunnon menoa, päällä isoisän kulahtanut, ekan demon aikoihin julkaistu t-paita limited 13 kpl, jota ei tilatakkaan noin vaan äxältä, eikä varmasti löydy posereilta. Lisäksi ehdottomasti haarniskaan kuuluu raiskattu pätsiliivi, jossa on oikeiden bändien merkit. Keikkapaikan ovella tarkastetaan heviliivit, ja jos löytyy väärien bändien pätsejä, ei pääse sisään. Jos joku isossa scene-ug-bändissä veivaava tyyppi perustelee kerran viikossa uuden prokkiksen läpällä & kännissä, niin sitä tulee kehua, oli se sitten minkälaista paskaa lootan läpi tahansa. Vaikka kuuntelisikin kotona salaa Mokomaa ja Shinedownia, niin kannattaa nyt joltain Beheriteiltä sun muilta opetella demojen tracklistit ja painomäärät sun muut ulkoa, että voi tarpeen vaatiessa keskustella asiantuntevasti, vaikkei kiinnostaisi pätkääkään. Näin säilyttää kasvonsa.

Periaatteessa tämä touhu ei eroa jostain maailman aikuisimmasta keikasta, kun se Nurmijärvellä ok-talon asuntolainaa makseleva sähköinssi hurauttaa farkkuvolvolla päähesaan Neil Youngin/Pomon tai kenen vaan keikalle vähän muistelemaan "nuoruutta", kun silloin tuli diggailtua. Ehkä ottaa pari keskioluttakin, jos saa lankomiehen kuskiksi, "hallitukselta" salaa tietenkin, heh heh. Matkalla pysähdytään abc:lle syömään hyvää suomalaista metsästäjänleikettä bonuspisteet silmissä kiiltäen.

Tai

Uuden aallon (leuka)partakoru-tribaali-radio rock-Hyny Nikula-makkara-mm2011-kalju-tätä maata ei myydä/vuokrata-skene, ketä on vyörynyt varsinkin johonkin Tuskaan kertomaan inttijuttuja ja tiputtelemaan Koff Rockia, Amaranthen ja Doom Unitin louhiessa lavalla. Perusperiaate on taas sama, vaikka rituaalit poikkeavatkin toisistaan. Ja ihan sama muutenkin.

Eka Autopsy-ostos oli muuten uusin (Headless Ritual) Hyvä levy neljäkauttaviis. Klassinen poserius-virhehän on siis kehua uutta tuotantoa, joka on kuulematta paskaa, mutta minä en edes yritä. Vitun kova se on.

Heh, ainiin, se Mental Funeral. Hyvät käppäsoundit ja on kyllä jees. Ei tää mikään Spark for the Night ole, mutta silti.

Järkyttävän tärkeä postaus muuten, ei mulla muuta.

Jarde 2013 + käpät

Jooh elikkäs, enää en kauaa jaksa. Tuli tuossa toivon mukaan viimeisteltyä festarit tämän vuoden osalta. Eli Mli (+Lepra supports)-legionssien kanssa tuli käväistyä Oulussa (aja Iisalmeen päin ja käänny Huippuvuorien kohdalla oikealle, varo huonosti valaistuilla tieosuuksilla jääkarhuja, kainuulaisia ja valaanpyyntialuksia) hevaamassa heavya Jalometalli-festareilla. http://www.jalometalli.net/index.html

Alunperin en aikonut edes osallistua röiden takia koko tapahtumaan, koska perse ei kestä ylimääräisiä vapaapäiviä, ja täältä Pohjois-Arjalasta on tosi kätsyä ja kätevää matkustaa esim. Ouluuseen. Jos ois hypännyt työhaalarit päällä karjuen junaan perjantaina, matkustanut 10-12h, niin olisin ehkä ehtinyt näkemään perjantaina Orange Goblinin encoren tai en tiiä. 

MUTTA. Pomo soittikin tuossa pari viikkoa sitten, ja kohteliaasti kierrellen kertoi, että firman pitää toipua aiheuttamistani aineellisista- ja henkisistä vahingoista jonkun tovin, eli voit pitää pari viikkoa lomaa. No, pidänhän minä. Elikkäs Jalometals here we coming.

Lähdettiin varhain pe-aamuna. Kuopion kohdalla alkoi sumun keskeltä oranssi ABC-all seeing eye of terror-torni ja nyrkkiin puristunut iron fist of the ääs-ketju jo loistamaan siihen malliin, että kutsua ei voinut enää vastustaa, vaan kiskurkihintaista Keravan kultaa oli lähdettävä ostamaan useampi yksikkö festaria varten. Muuten matkalta ei mainittavaa, PAITSI,
sen lisäksi, että ajoimme upeaa Kajaanin maisemareittiä pitkin kiertäen Koska Rahaa On, niin jossain Muhoksen korkeuksilla ajoimme kantatiellä kolmekymppiä VARMAA VITU TUNNIN AJAN, koska joku paikallinen isäntä oli päättänyt, jotta hänhän ajaa tässä nyt traktorilla, eikä varmaan väistä missään vaiheessa, vaikka takana oli jonoa sen verran, että vois luulla, että jossain myydään bensaa 1,20e/l tai jotain.

Noh, perille päästiin kuitenkin. Nallikari hell ja sihahtelevat kapselit olivat tosiasia. Samoin suurempi kuljetusalus sisältäen loput Mikkelin heviskenen ylimmästä ritaristo-aatelista ja Lepran paikallisista soturikuninkaista oli myös saapunut määränpäähän.

Olin hyvin tietoinen yhden eternal suosikkibändini, Imppeil Näsäriinin upeasta ja fantastisesta soitto-slotista perjantaina 16:30. Tarkalleen ottaen festarin eka esiintyjä. Noh, eipä mitään, bussit kulkee jne. Paitsi että missasin bussin, heh. vittusaatana. Yritin maanitella kavereita mukaan, mut eipä ketään kiinnostanut heti lähteä palloilemaan festarialueelle näin aikaiseen. Mutta mitäs tuosta, koska RAHAAHAN tunnetusti ON, joten pirssi (tila) leirintäalueen pihaan ja kohti Teatriaa. Luulin, että 88e kahden päivän hevifestareista on paljon, mutta taksisuhari kertoi olevansa menosssa talvella tai joskus päähesaan kuuntelemaan Pink Floyd-tribuutti-bändiä suuripiirtein samoilla hinnoilla, joten, noh, joo. Toisaalta taksimiehillä tunnetusti RAHAA ON, joten ei tuntune juuri MISSÄÄN.

Impaled Nazarene aloitti louhaisun juuri kun sain rannekkeen ranteeseen, ja Horny & Horned kuulosti bajamajaan oikein hyvältä. Siirryin äkkiä lavan edustalle, jonne ihme kyllä, mahtui aika hyvin. Eikö nyt jumalauta tällainen harvinaisuus kello viideltä sateessa kiinnosta?

No, hyvä perussetti oli. Kaikki hitit + uusimmalta Under Attack, ketä kyllä toimii varsin mainiosti ja omaa ainutlaatuisen omaperäisen sointukierron.

Seuraavaksi oli ohjelmassa pussikaljoittelua parhaassa mahdollisessa seurassa parin tunnin ajan, muita odotellen. Juttelin myös pakkoruotsi-aloitteeseen nimiä keränneiden persun-nuorien kanssa. Asiallista porukkaa noin niinku poliittisesti sitoutuneiksi. Läpihän se aloite meni, jotta heilahti. Näytän peukkua tälle, samoiten ahkeraa käytännön kenttätyötä tehneille ihmisille.

Seuraava bändi, kekä tarkistin oli Hobbs Angel of Death. Kuvittele melkein Lemmy, mutta rässin parissa. Periaatteessa olisi tehnyt mieli diggailla, vaan ei kyllä lähtenyt. Tylsää ja tasapaksua paahtoa + sisälavan puurosoundit. Siirryin suosiolla takapihan jämälavalle, jossa Ahvenanmaalainen death metal-bändi Vorum veivasi menemään. Näiden EP:stä tykkään kovasti, ja toimihan tuo taas livenäkin. Toinen kitara oli ilmestynyt mukaan, ja toi kieltämättä mukavaa lisäpontta julistamiseen. Ihmeen paljon oli porukkaa siksi että a)takalava, en ole koskaan nähnyt tuolla miksaajan ja bändin lisäksi juuri ketään b) Slayer oli aloittelemassa samaan aikaan, kun Vorumin setti loppui.

No, sinne Slayeriin sitten. Ja pärisihän se aika vitusti, vaikka esim. Hannemanin Jesse oli luonnollisista syistä estynyt esiintymään, Bostaph oli käynyt jossain Larsin rumpuklinikalla, ja muutenkin se Hannemanin muiston överi hehkuttelu söi vähän keikkaa ainakin omasta mielestä.


                                 sleijeri

Aikaisemmin mainittu Orange Goblin ei jaksanut enää kiinnostaa, mutta osa legioonasta meni sinnekkin, joten pusaria idyllisellä parkkipaikalla vaan, kunnes hekin pääsivät festarialueen synneistä eroon, ja kyettiin ottamaan kyyti takaisin leirintään takaisin.

Loppuilta noudatteli aika tuttua kaavaa. Total muussaus siihen asti, että viitsi hoiperella patjalle nauttimaan rauhallisista ja rentouttavista unista. Perjantain loppu

Lauantaina heräsin järkyttävään hikeen ("nukuin" hupparit ja heviliivit päällä) ja suunnilleen silmät avattua tungettiinkin kaljaa suuhun. No, mikäs siinä jatkaessa. Keittelin aamupalaksi hernekeiton, joka muuten toimi aika vitusti noin niinku siihen nähden, etten ollut vuorokauteen syönyt käytännössä mitään. Tsekkailtiin aikatauluja, ja vasta 1730 soittava Archgoat oli ensimmäinen päivän tsekattava esiintyjä. Aikaa siis leppoisaan seurusteluun ja hyvään ruokaan & juomaan riitti.

                                            keski kaljan nautiskelu alue lauantai-iltapäivänä. Kelpas muute

Sopivissa nousuissa ja turvotuksissa kelpasi sitten lähteä palvamaan Arkkivuohta. Sisälavalla yhä puuurosoundit, vaan hyvältä tämä silti kuulosti. Seuraavaksi taas vaihteeksi tirvomaan kaljaa uskottamalla Gods speedillä parkkipaikalle. Oikeastaan sen verran tippui kaljan paskaa alas, että koko loppu lauantai-ilta meni sekavaksi mössöksi. Deathchainia katottiin anniskelusta joku tovi. Hyvässä terässä oli. Muistan, kun joskus 16-vuotiaana suunnilleen näin bändin ekaa kertaa Kuopio Rock Kock Äijä Rock-festareilla, ja kun silloin rankimmat bändit oli tyyliin Nirvana ja Apulanta, niin olihan se naamaa pyyhkivä kokemus. Olin ihan vitun kova ÄIÄ silloin, kun omistin Deathchainin paidan, missä luki selässä "CULT OF DEATH" jne.

Kävin vielä erikseen kiittämässä vesituopista, mikä maksoi vain 2,5e, eli oli käytännössä ilmainen. Tästä vielä erillinen peukku ja kiitos Jalometalli-tapahtumalle. Kiitos.

Sitten skene-miesten (ja jopa itseni) odottama Blasphemy. Kanadan War Command  +  pirikiikarit eternal tykitteli menemään, eikä voi kyllä valittaa. Tosi järeä keikka. Hauska huomio, että bändillä oli soittoaikaa enemmän kuin tuotantoa. Eipä siitä silti ongelmaa syntynyt.

Joo. Loppuilta aika perus, ketään en muista. Aamulla heräsin taas täydessä sotisovassa, ja muu porukka siivoili jo mökkejä (aikaa mökkien luovutukseen n. 30 min kun heräsin, eipä kestä jätkät, yhdessä siivottiin). Mutta, satulareppuuni oli pakattu KAIKKI tavarani kaljoja ja syömättömiä elintarvikkeita myöten. Olisin vuodattanut kyyneleitä, jos kehossani olisi nestettä vielä ollut melkoisen kuivattelun jäljiltä. Parhaita tyyppejä.

Sitten oli vuorossa ehkäpä reissun kohokohta. Kymmenen tunnin junamatka ilman rahaa, (ei ollut enää) vettä tai ruokaa. Myöskin tieto tulevasta työpäivästä lämmitti mieltä.

                                                Yhteisellä matkalla. Tämä vaunu oli siunaus epäjumalilta.

                                                Straight Edge kutsui tämän reissun jälkeen. Tulette vielä kuulemaan Suorasta Linjasta.

ps. Erityismaininta erään Mli-legionzin ja Holy Moseksenkin aikaan lavalla vilahtaneen henkilön sahdille. Sitä oli riittävästi (liikaa) ja se oli hyvää.

Lisää räkää nenään

Myöskään en voi hyvin. Kuulun siihen ihastuttavaan ihmisryhmään, ketä tietää mm. kaiken, pitää hallussaan tietoutta kaikkien ongelmien ratkaisemiseen, arvostelee kovalla kädellä muita ihmisiä, jolla on oma elämä kunnossa yes yes very good. Puhuu paljon/vähän, mutta asiaa.

Sanotaan nyt vaikka joku kadunvaltaus. Yleensä ajatuksena on ihan joku jees juttu, kuten yksityisautoilun vastustaminen, aina niin ah-muodikkaan toriparkin vastustaminen tai jotain. Kuitenkin. On ohjelmaa; crustibändejä tuoksuineen päivineen veivaamassa, jotain työpajoja (eiköhän tässäkin ohjelmanumerossa ole pääosassa lähinnä se paja), pesupähkinä/telaketjufeministi/ihmisoikeusliiton ihmisiä pitämässä koskettavia puheita ja muuta. Tiedostetaan materialismin järjettömyys, nykymenon epäkohdat, luonnon kunnioitus ja.

No, kyllähän se tiedetään, että poliittisesta suuntauksesta tai muusta huolimatta tämäntyyppisten tapahtumien tarkoitus on lähinnä dokata ja sekoilla. Se näkyy, kun seuraavana päivänä babylonin riistosysteemin on lähetettävä pari kauhakuormaajaa raivaamaan edellisillan sotkut vittuun, ketä aiheutui kadunvaltauksesta. Pirkka blöö-erikoisoluen pahveja, mäyriksen raatoja, oksennusta, hajonneita pulloja, mäkkäri(punk)pusseja, natsoja yms. joka nurkka täynnä.

HEH. Idea vähän niinku mun mielestä kärsii tai en tiiä. Kyllä sillä örveltämisellä varmasti saavutetaan paljon. Ens kemuja varten sossun huora tai sika kyttä natsit vois tuoda roskiksia lisää jos viittis, mutta eihän ne tuo, koska systeemi on niinku perseestä ja kaikkee.

Tärkeä postaus. Tauskia arvostan.

Naama & jalkajousi

En voi hyvin. Käytiin eilen louhimassa treeniksellä heavya usan tunnin ajan, ja jotenkin kummasti yllättäen alkanut kesäloma ja "pari" janojuomaa upeasta ass-marketista johti kuohuviinin kittaamiseen Niinivaaralaisella parkkipaikalla ja pilkkuun istumiseen seurusteluravintola Pikku-Mikossa. Heh heh, saatana.

Vinkki: Krapula Testi:

1: Hanki krapula siten, ettet aamulla taikka herätessä ole varma, oletko kännissä vaiko et

2: Keitä kahvit (ei plörö)

3: Juo kahvit

result: Jos kahvi maistuu "palaneelta" tai muuten tavallista paskemmalta, olet suurella todennäköisyydellä krapulassa. Jos taas melko normaalilta, niin humalasi lienee vielä tukevahko.

Kahvia kannattaa juoda aina krapulaan. Lievittää päänsärkyä. Miinuksena tosin kurkunpäähän kurkkimaan tuleva oksu.

NP: http://www.youtube.com/watch?v=v2UP_hbIq48

HESA/TURDE PART II: OUTRO (TO DIE IN GLORY)

Jooh elikkäs day of cannoning kaksi. Heräsin espoosta kerrostalon lattialta, eikä voinut kovinkaan huonommin enään mennä. Onneksi: Äitien tekemää pitsaa sekä jag danielsin tekemää juomaa, ja elämä hymyili taas. No okei, bushmillsiä tai jotain riistäjien jolppien litkua se oli, mutta paranti päänsäryn tehokkaasti. Aamu alkaa aalla, heh.

Pientä keräilyä, olkkarin ottoa, edellisen illan muistelua, BOLT THROWERIN muistelua, tykittelyn muistelua ja Pertti Kurikan Nimipäivien kuuntelua. Alettiin Mävin veljen kanssa olla sitä mieltä, että tämä Espoo alkaa olla aika vitun nähty juttu. Toverini sai älypuhelimeensa tärkeän puhelun, ja päättikin singahtaa Mikkeliseen vievään pikajunaan siltä istumalta ryyppäämään, joten jäin kahden vaiheille. Mennäkkö takaisin susien syötäväksi, vaiko jäädä vielä päiväksi Hesaan, kun tänne asti oli kerran tultu.

Hesan kallion sisässä menevässä junassa. Jonnekkin puistoon piti päästä, missä suuri volbeat-fani ja itseään guitar gansteriksi nimittävä kitaristimme jo odotteli seurueineen. Olin tietysti aivan kartalla.

Matkalla puistoon ohitin myös eduskuntatalon, jossa Suomella töissä työskentelevät työväen edustajat innovoivat minkä kerkeävät. Siellä hengaa täysiä mm. Lasse Männistö, joka junan tuomana Juvan junttina kertoilee twitterissä hesalaisille, kuinka heidän tulee elää. Heh.

                                        Me Sauli Niinistöä tuuletetaan...

Puisto näkyi. Samoin myös juhlakansa. Nimittäin homoparaatin jatkot oli siellä puistossa. Perusmeno. En bonjannut George Michaelia pikkupoikien kimpussa pusikossa, enkä myöskään Teuvo Lomania. Mutta ei oltukkaan Kallion kulmilla. Joo elikkäs homman nimi oli, että alepasta (hesa-sale) märkäkapseleita riviin ja ääntä kohti. Ei kaljan paska nouse koskaan toisena päivänä päähän, vaikka miten tirvoo. Leiskaa löytyi vielä kera Colan, ja sitä menikin useampi annos ruotsalaisesta muovikuksasta nautittuna.

Kitara äijän kaverit olivat leppoisia. Vasemmistolaisia taidetoukkia, joille sana "työ" tuntui herättävän lähinnä puistatusta, mutta samapa tuo. Lespo nainen oli rento, ja tarjosi jossain Hindukuppilassa jalu***n. Instant respect 666%. Muistaakseni ei täysin piloilla ollut kummiskaan, koska alastomalle, lihavalle ja viiksekkäälle Samuli Edelmanille kuulema irtoaisi. Tai en tiiä, koska en muista.

Jalun*** juonti mesta. Turbaanipäiselle kyypparille tosiaan full sepport.

ROIHUVUARI POMMIT TIPPUU
KETÄ
KETÄ
KETÄ VITTUU

Elikkäs Roihuvuoristoon suunnattiin sitten. Vammainen kävelymatka to the max, koska eihän sieltä kulje linjurit kuin pois. Onneksi tykittely% oli 110 kaikesta huolimatta. Painelimme HOUSE OF ROCK-nimiseen baariin. Lipevä portieeri, turkkilaiskyyppari tyrkyttämässä viinaa ja kaiken kukkuraksi STACEY-niminen isohko britti kertomassa, kuinka hän aikoo vaihtaa Labourista konservatiiveihin. Aivan kuin sillä olisi yhtään mitään merkitystä. Nojaa, hauska heppu, vaikkei lämmennytkään ajatukselle BNP:n äänestämisestä. Ei oo pakko. Lauloi Gary Moorea hyvin. Oli aika HEAVY-karaoken. Kitara Äijä veti Viikatetta niin tunteella, että vaati videon poistoa noin viisi sekuntia sen jälkeen, kun show oli päättynyt. Ei mitään. Rentoa viinaa naamariin, kunnes valo välkkyi ja enään ei viinaa saanut. Taide Miehen asunnolle yöpymään.

Su-aamu aika lame, ei jälkipolville kerrottavaa. Kuoleman kielissä hesan assalle odottelemaan junaa, joka voisi minut into the wilderness.

hesan linjuri. Tämän lisäksi ajelin mm. Raitsikalla. Saatoin siitä mainitakkin jo ykkösosassa, mutta niin fantastinen kokemus ansaitsee toisenkin maininnan kyllä.

Rakastan junamatkoja. En tiedä miksi. Mitä pienempi ja kuppaisempi asema, sen parempi. Oikeastaan, ihan vitun hyvät neljä ja puoli tuntia.

Best kirja. Suomen poijjaat ameriikassa. Salakapakoita ja huorissa käymistä, sekä tietysti umpijurrissa autoilua ja hirven kaatoa ponun voimin. Suosittelen.

Massiivinen TURDE-saaga tulee päätökseensä. Cannoning% oli aika vitun korkea koko matkan ajan. Kiitos: -Pekka,
 -Jumala.
   Ei kiitos:
  - Lalli

HESA/TURD.TUSKA2013/PART I: DAY OF FURY (INTRO)

Heh heh, joo elikkäs päivitys tulee vähän myöhässä, koska alan vasta nyt toipumaan siitä tykittelyn ja louhinnan määrästä, ketä oli läsnä 28-30.6. Mutta tässäpä kattava raportti Tuska-festareilta, Hesoissa tykittelystä ja meininkistä muutenkin.

ONE RODE TO HESA BAY

Torstaina sanoin pomolle töissä että fuck your`s I just dont give a fuck im hevying tomorrow in Hesa, ja lähdin perjantaina fägötbookin kimppakyytiryhmästä bonjatulla kyydillä kohti päähesaa. Matkaseura oli mukavaa, ja matka taittui. Pysähdys Varkaudessa nosti pahoinvointi% hetkellisesti poikkeuksellisen korkealle, mutta sieltäkin pääsi pois. Ei tarvinnut edes itse ajaa, koska räväkkä ajo nainen halusi välttämättä tykitellä koko matkan LAHTEEN. No sehän passasi.

Päijät-Hämeen pahoinvointikeskuksesta otin maailmankansalaisen elkein vihreän minijunan kohti main destinationia.

Tässä vielä meikä ajelemassa espooseen minijunalla (maan päällinen) ihan tosta noi vaan.

Espoossa hevyveljet olivatkin jo vastassa. Kauppain kautta siirryttiin louhinta kukkulalle valmistautumaan iltaa varten, sekä miettimään, ketä keikkoja pitäisi tänään nähdä. Hyviä esiintyjiä oli nimittäin yhdeksi Tuska-päiväksi tosi monta. Cut to Fit, Abhorrence, Torture Killer, sekä tietysti BOLT THROWER ja illan huipentanut KINKKU alias kuningas timantti elikkäs King Diamond.

Näissä merkeissä tulikin sitten missattua mm. kolme ekaksi mainittua, koska onhan se nyt paljon siistimpää omistaa kiskurihintainen yhden päivän lippu, kuunnella pulsujen ölinää klo 16 päivällä ja suunnitella Pertti Kurikan Nimipäivät-coverbändin perustamista. On tässä tärkeämpääkin tekemistä.

Joo. Abhorrencen missaus ihan vitutti jo, mutta eipä sitä jaksanut auringossa muhivan kaljan ääreltä mihinkään lähteä. Ennenku rupes realisoitumaan, että tätä menoa jää Realm of Chaos ja BOLT THROWER:n ainoa tän vuoden Euroopan keikka näkemättä. Täysiä tykitellen Hesan keskustaan tai jonnekkin sinne nurkille, ja viimeiset askeleet otinkin juosten, koska ei nyt jumalauta. Hammer Open Air 2012 ja Deströyer 666 kirkkaana mielessä. (kirkasta meni ainakin tuolloin, heh jos pieni huumorin tynkä sallitaan)

No, kerkesin mestoille juuri ajoissa.

Rankka asenne mimmi Heta Hyttinen sössötti parhaillaan jotain paskaa, eikä noin 100% tiennyt KETÄÄN  seuraavaksi lavalle nousevasta bändistä. Noniin, nyt svithuun, on aika LOUHIA

elikkäs

No Guts, No Glory. Realm of Chaos. Nelejäs Ristiretki. For Victory. When CANNONS Fade. Eijeijeih, oijoijoih, liian vitun yyes. 67 plus rautakirjan palvelumaksu napin painamisesta ei tuntunut enään JUURI MISSÄÄN. Most bestest. Nyt on rima korkealla. Suomalaiset yleisurheilijat b-karsintarajoineen tulee mieleen. Ohhoh. Tätä olin oottanut 6-7 vuotta. Heh.

Noniin, enään oli Kinkun setti jäljellä. Olin liian fiiliksissä kyllä, joten mitäpä sitä muuta, kuin paitakojun kautta (Bolt Thrower-crew:llä oli oma koju, josta rättejä sai 10-12e hintaan. Vieressä Tuskan oma vastaava, josta mm. LAMA HELSINKI PUNK paitaa 25 eurolla). Siitäpä sitten. Eiköhän noita bolttis-paitoja joku homoloordi hamstrannut neteissä myytäväksi, mutta se on semmosta. Ja ihmiset (monet) muutenkin perseestä.

Seuraava etappi oli tietysti janon sammutus operaatio kaljakarsinassa. Tottakai tietysti tarjolla oli sitä ainoaa ja oikeaa olutta tähän tapahtumaan, eli elegantin voimakasrunkoista ja syväulotteista

Kylläh. 7e on käytännössä hyväntekeväisyyttä moisesta tuotteesta. Äijimmät ottivat toki MIESoluen (lajinsa vahvin 1l-oluen) itse vähemmän-äijänä tyydyin tähän ruukulliseen, josta siitäkään ei tietysti moitteen sanaa löytynyt.

Sitten Kinkku. Tekniset ja monipuoliset lavasteet oli rahdattu paikalle, ja falsetti irtosi papparaiselta vanhaan malliin. Kova meno oli. Kinkku itsessään oli niin tylyn näköinen, etten uskaltanut ottaa edes kuvaa keikasta, ettei varsin geneerisen näköinen manserock-mies Andy Larocque tulisi repimään päätäni irti tai jotain.
 Täytyy kaikessa poseriudessaan myöntää, ettei King Diamond vaan enään lähtenyt, koska olin liian ällikällä lyöty edellisestä esiintyjästä, sekä liian hevin mustien pirikiikareiden sokaisema. 

Sitten speeding into the hesa`s night. Ajelimme taas kerran raitsikalla aivan täysin vitun päällikkönä juna-assalle. Sieltä suuntasimme hyvin jämähtävälle jatko-klubille. Kaverit olivat kovasti sinne menossa, mutta kun kuulin illan "pää"nimen, eli Omnium Gatherumin, (KARJJJ X 777) aloin suunnitella pakosuunnitelmaa. Tässä vaiheessa sain kuulla, että hesan puisto on puolillaan internet kavereitani. Paikalla oli myös bändimme kitaristi, joten ratkaisu oli helppo. Eikun sinne.

Nå, kyllaem. Meno oli noin 6000-7000 tuhatta tonnia kertaa parempi, kuin siellä jossain kovassa keikkamestassa, josta kaverit sitten raportoi, että suorastaan vitutti olla siellä. Heh. Törmäsimpä myös puisto matkalla maan alaisessa pikkujunassa Mli Metal Legionseihhin. Hails eternal ja silleen.

No, Yhytin taas tosielämässä toimija kaverit, joiden kanssa suuntasimme kovimpiin tykittelykuppiloihin, keitä maa päällään kantaa, eli BAR PRKL. Vähän uugeempi musa soi tällä kertaa, Metallicaa ja Rammsteinia. Mutta saihan sieltä melkein ilmaista GOAT BREW:iä, joka on siis thö virallinen Impaled Nazarene-tiskivesi, jota kovana IN-diggarina oli pakko päästä tiputtelemaan

Hesan keskustassa äijäköintiä jatkettiin henkeen ja vereen asti, jossain toisessakin baarissa VISSIIN käytiin. Kaverini myös osti baarien välisen siirtymän aikana kadulla joltain a-ammattilaiselta kaksi pirkka blöötä sekä taikatempun hintaan 1e. Mäntyharjun mies on bisnesmies. Tykittely päättyi rajujen PKN-pään-nykimis-jatkojen sekä Espoon vuoristossa seikkailun jälkeen joskus auringon noustessa.

ENSIMMÄISEN OSAN (CHAPTER I: RALLYING THE LEGIONS UNDER THE BANNER OF MIGHT tässä on niinku öö kaks kättä lyö yhteen se on symboolinen merkki ja liiton tunnus) LOPPU

Reissu Tokmanniseen

Kävin Tokmannilla. Upea ja avoin kauppa täynnä rentoa tavaraa. Ajattelin piristää asuntoani jollain koriste-esineellä. Tässä oli hienoja asennekylttejä, mutta en osannut valita, ketä niistä on hienoin:

Heh heh. Aika hyviä, täytyy myöntää. Mihinhän tuota ÄIJÄ-kylttiä voisi käyttää? Ehkä ripustaa seinälle J. Nikula-hiilikynäpiirroksen viereen? Disturbed/Volbeat/Doom Unit/Mokoma-kuvavinyylin alle seinälle ikään kuin selitteeksi? En tiiä. Ehkä joku Äijä-henkilö voi selittää.

Perjantai-iltana kävin Bar Muru poser rock luolassa kuuntelemassa avainketjujen kilinää. Sitä ennen kaverini raahasi minut Jeesus-bussiin. Siinä vasta kokemus. Neljällä pyörällä kulkeva pahoinvoinnin laatikko. Teetä ja leipää oli tosin saatavilla, mutta en ollut nälkäinen. (Janoinen kyllä, heh heh). Jonkun hieman b-luokan julkkiksen näköinen mies kertoi armosta ja Jeesuksesta, ja siteerasi minulle raamattua. Epäilisin entiseksi/nykyiseksi henkilöksi, jolla on ollut/on ongelmia päihteiden kanssa. Tai en tiiä. Sössötystulva lähenteli keski-euroopan vastaavia, enkä voinut bussissa erityisen hyvin. Onneksi lähdin sieltä pois. Baarissa oli useita kavereita sattumalta. Saatanan työttömät humanistiretkut t: huolestunut kansalainen.

Hiustyyliäni kehuttiin (taas). SMT for the win. Lisäksi en kärsinyt krapulasta. Ehkä Taivaan Isän armo sittenkin laskeutui hennoille hartioilleni.

En kuuntele Anthraxin räppilevyä

Minä en kuuntele Anthraxin räppilevyä. Miksiköhän edes omistan moisen.

Mutta asiaan, vynil-harrastus jatkuu ja tältä tieltä ei palata. Sain tietooni salaista informaatiota koskien neulan pomppimista, ja tämän tiedon jaan vain vannoutuneimpien harrastajien kanssa:
Levyille kertyy pölyä. Pöly paha, kuin kuntaliitoksen mukana tulevat 6000-7000 tuhatta kehitys- ja markkinointijohtajaa, joita ei voi irtisanoa. Paha, kuin Kokoomus, yksityistäminen ja Kovat Arvot (rock)
Menin bostailemaan paikalliseen levykauppaan täydellä leimakortillani, jonka olin kerryttänyt lukuisilla jämäostoksilla. Tarkoituksena oli ostaa jokin LP. Päädyin Nyrkkitappelun älppäriin, koska se maksoi punkmaisesti omakustannehintaan vain 19,90e. (leimakortilla saa max. 20e etua, elikkäs olisi sulaa hulluutta ostaa jokin HALVEMPI tuote. Ihan sama, onko se hyvä vain huono, ETU TULEE käyttää tehokkaasti.

No, ei se huono levy kyllä ole, että joo. Mutta mikä tässä reissussa oli erityisen upeaa & fantastista, oli se, että myyjä kauppasi minulle vinyyliharjan. Tämä kys. harja luutii pölyt levyiltä helvettihin, kuin Jukurit tämän kauden mestis-pleijareissa kaikki, jotka heitä uhmata tohtivat. Nyt soi nimittäin.

Ps. Ostin tuollaisen hipster-repun. Oon lukenut liikaa kaukopartioromaaneja. Niissä jermuilla on AINA satulareput. Heh

7" Hell

Ostin tuollaisen. Viimeinkin. Fantastinen laite. Kirpparit best, varsinkin sähkölaitteiden osalta. LP:llä neula pomppii miten sattuu, oli levy uusi tahi käytetty. Seiskat sen sijaan soi suhteellisen hyvin, eli voitolla ollaan. Tilasinkin niitä tuossa aimo nipun. Kivareita, Nuoria Sankareita Ja Pää Kii/Death Laseria näin alkuun. Joo.

On muuten ihan vitun siistiä, että on töitä. Tai ei töissä ole mitään siistiä, mutta töitä vastaan saa rahaa. Rahalla saa asioita. Elikkäs, tee töitä, kuluta ja kuole pois. Mieluiten eläkeiän kynnyksellä ei-pitkäaikaisen sairauden uuvuttamana. Yhteiskunta kiittää. Ei saa olla itsekäs.

Welcome to the South

Arvatkaa ketä ja missä:

-Kaluste-Marsalkka
-Marski-Data
-Marsalkka-olut
-Mannerheimin vaunu
-Päämajamuseo
-Päämajakoulu
-Päämajapatsas
-Marski-fest (+ Marskiareena)
-Marski-kaihdin
-Lääkäriasema Marski
-Marski Cup
-Parturi-Kampaamo Marski
-Kioski-Kahvio Marski
-Marski-Aukio

Ei tuu tähän hätään muuta mieleen.

50100 F F 50100

About this so called life...

Joo elikkäs,

 Pientä taukoa HUUMORISTA. Ei makeaa mahan täydeltä, niäs. Näin niinku muuten, potut kiehumassa parhaillaan, ja toinen kotimainen hoideltu tämän lukukauden osalta pois päiväjärjestyksestä, eli elämä Hynyilee:

Heh heh, äijä jallu perkele radio rock makkara ja niin poispäin. Tein tuossa hauskoja havaintoja koskien yhtyettämme, jossa "soitan" rumpuja ja jolle teen myös pääasiassa "lyriikat".

Ensinnäkin, esittelen bändimme aina punk-bändiksi. Joo, tosi punk. Jäsenet: Kolmenkympin kriisiä lähentelevä ja toista korkeakoulututkintoa hankkiva KuPs-casual (basso), eniten muusikontapainen keskioluen sekä traditionalismin ja kasvatustieteen harrastaja hesoista (skeba), sekä tietysti minä itse, ketä ei esittelyjä kaipaa.

Niin.

No, toisekseen. Musiikillinen tyyli. Alunperin oli mielessä tosi rankka hc-punk, karjuntavoksut, sahaavat käppäriffit ja nopea d-beat soitettuna tuplilla rumpalin huonouden takia. Sanatkin oli valmiina: Nobelaner Supremacy. No ei ihan. Jos me ei laulettaisi Nalle Wahlroosin ja muiden rentojen ja avoimien tyyppien vihaamisesta, voitaisiin lämpätä vaikka Tehosekoitinta. Rankkaa kun on. HEH. No, ei voi mitään. Nössöpunkkiin suuntautumisen syynä oli tietysti se, että haluan viiden pennin SomaliPutro/ToniWirtanen/HerraFrankYlpöksi. Vesku Jokista en lisää listaan, koska en halua ääntäni kuuluviin dx corollaan, kun kyläm miehet puottaa ala-essolta soraparkkiin. Tietysti haluamme vain ja ainoastaan naisia. Kyynelehteviä sellaisia. Ne kyyneleet ei tule, kun kun valmistaa sipulikeittoa 30 hengelle, vaan siitä, kun syvälliset ja riipaisevan koskettavat/nerokkaat sanoitukset iskevät syvälle. Tai, ehkä kohderyhmämme olisi enemmän tytöt. No, koska jonkinlainen uskottavuus pitää säilyttää (sitä ei ole, eikä ole missään vaiheessa ollutkaan), niin lyriikat ei VIELÄ kerro rakkausjutuista. Paljoa ainakaan. Mutta eiköhän luonnollinen kehitys siihden johda. Ehkä.

Oli muuten äärimmäisen vittumaista tehdä tänään hiki hatussa töitä, kun toiset vaan ovat vapaus miehiä ja naisia minkä kerkeävät

Huumori kuvia heh heh ter. simo

                                                    Phileas Funeral Fogg

                                                                    Phileas Zogg

Tulevan kesän muodista: Stylisti antaa vinkkejä ja neuvoja

Kesä tekee taas tuloaan. Kuten tiedämme, suomen kesä on lyhyt ja vähä luminen heh heh (huumoria).
Kuitenkin, vaikka se kesä tosiaan on aika lyhyt, tulee silti todennäköisesti tänäkin kesänä useita päiviä, jolloin on IHA VITUN KUUMA. Siis sillei, että istut bokserit jalassa kotona koneen ääressä, ja epämiellyttävä paskahiki on jatkuvasti pinnassa. Käyt kaupassa, kävelet esimerkiksi noin 2km=kuin menisi vaatteet päällä suihkuun, paitsi että testo haisee. Mennen ja myskihärkä on kavereita, tai rekkamiehen suihku.

Mutta siis, mitäkö suosittelen näille paskamaisille keleille, ketä saa kärsiä, ennen kuin talvi armahtaa?

Joo elikkäs, kevyt pukeutuminen on kaiken aa ja oo. Päälle pistetään tietysti silloin klassinen vaimokkeen hakkaus-paita, joka osoittaa, että olet vankka hetero ja mies. Kopsu jos toinenkin lauantai-illan ratoksi ja vaimon & lasten kauhuksi sekä tietysti tuuletus toimii aina tällainen päällä

Tässä on myös oiva tilaisuus tunnustaa väriä. Jos esim. futisseuran paita tuntuu liian juntilta, voit pukea yllesi mm. Keskus Baarin (Salut) paidan.

Entäs pää? Auringonpistos uhkaa tällaisella ilmalla, kuin työvoimapula armasta isämmaatamme. Pää, tuo maallisen tomumajasi Ateena, tulee tietysti silloin suojata.

Ensinnäkin, hattu päähän (ja pois kun maamme-laulu soi tai menet italialaiselle makumatkalle Rossoon raastepöytien ääreen)

Osoita työväenluokkaisuutesi! Nykyään on äärimmäisen noloa ja tyhmää tehdä muuta työtä kuin sisustussuunnittelua, innovaatiojohtamista tai projektikoordinointia. Ole kuitenkin rohkeasti erilainen, ja viis veisaa vammailijoista, jotka eivät ole _koskaa_ olleet _oikeissa_ töissä. Vain kuolleen kalan voi kokata päivälliseksi.

Silmät, nuo kuvastimen kaltaiset limaiset mollukat, tulee myös suojata tehokkaasti. Itse henk.koht. suosittelen tähän aitoja kunnon pirilaseja.

Parhaat shoppailupaikat ovat suuret kansainväliset muotitalot, kuten ABC tai Prisma. Laseissa tulee olla suora sanka (näissä ei ole, varoittava esimerkki), ja hinnan tulee olla noin 14,90e. Nämä seikat takaavat laadun.

Entäpäs jalat? Monet kävelevät kesäisin ilman kenkiä, mutta minä en ainakaan ole mikään saatanan hippi, vaan pukeudun, kuten tyylitietoisen miehen tuleekin

Ajaton klassikko. Sopii nuorekkaalle, modernille ja hyvää makua osoittavalle Eurooppalaismiehelle. Näillä sopii myös hilpaista kuntoa kohottavalle hikilenkille vaivatta, jos satut olemaan vaikka kajaanilainen henkilö Sotkamon torilla, ja havaitset joukon kotiansa puolustavia natiiveja lähestyvän, avainnipput kilisten.

Tietenkään hieno herrasmies ei heilu puolialasti parhaissa ravintoloissa ja kohtaamispaikoissa, vaan pukee jalkaansa jotain keväistä, kevyttä ja tyylikästä, kuten esimerkiksi

kuvan kaltaiset housut. Tärkeää on muistaa oikeaoppinen solmu näissä, koska on etikettivirhe tehdä esimerkiksi merimiessolmu.

Ilta pitenee, psykoosi syvenee. Vaikka päivä onkin kuuma, niin illalla viilenee nopeasti. Silloin on hyvä olla pidempihihaista käden ulottuvilla, jotta voit jatkaa iltaa pitemmälle. Nyt on erityisesti muodissa tämän tyyliset

Asusteet. Osoita maailmankansalaisuutesi, ja se, että et edusta taantumuksen voimia. Ajaton klassikko tämäkin, kauluksien ansiosta sopii juhlavampaakin tilaisuuteen, kuten vaikka karaoken sm-kisojen aluekarsintaan, tai kuuden tunnin ajokierrokselle torin ympäri.

Siinä alkaakin olla sitten paketti kasassa. Loppuun vielä kuitenkin pro-tip: Koska se jatkuva äpyn vahtaaminen on myös jonnemaista ja lapsellista, myöskin se on erittäin huono tapa, ja mikä pahinta, se on äärimmäisen raskasta, ja on omiaan lisäämään hikoilu%;a. Siksi suosittelen klassista herrasmiehen yksityiskohtaa, eli rannekelloa

Mitä tahansa roskatiukua tai Alanyan rannoilta ostettua läkkipeltirolexia ei tietenkään todellinen tyylimies kanna, vaan suosittelen satsaamaan kunnon kelloon. Noin 6000-7000 tuhannella tonnilla saa jo hyvän perusmallin.

Mutta siis, tässä tällä erää. Hyvät kesät.

Lifestyle/sisustus/fashion-päivitys

Olen intohimoinen sisustaja sekä muodin edelläkävijä. Tässäpä pari kevään raikkainta muotivinkkiä fjällraven-kansalle joka pimeydessä vaeltaa. Ensinnäkin, interior:

Vau! Upea elementti ja lisäys harmoniseen, 70-luvun designiin pohjautuvaan, sosialismirealismiin tukeutuvaan asuntooni. Värinä tietysti raikkaan sininen, joka pehmeänä värinä korostaa feminististä ja epämaskuliinista elämänkatsomustani. Kun näin tämän moneen tarkoituksen sopivan tuotteen kaupassa, ajattelin, että tuo on _pakko_ saada. Sainkin, ja mukana tuli myös 24 kappaletta uniikkeja lasiveistoksia. No, niitä ei enään ole, mutta ei siitä sen enempää. Ajaton ja vankkarakenteinen lehtikori säilyy ja kestää ydinsodalta toiselle. Sen arvo ei myöskään laske.


Sitten vaatemuotiin. Tämä ei kaipaa sössötystä osakseen:

Tässäpä KOHTALAINEN musiikkisuositus tälle keväälle. Vain POUSERIT (-allekirjoittanut) jättävät kuuntelematta:. https://www.youtube.com/watch?v=BmYXW3Fq9qs

Lopuksi vielä henkisen oppi-isäni ja poliittisen mentorini, fantastisen reservin korpraali Alexander Stubbin kuva mummonsa hautajaisista.

Viikon luontokuva

Eilen kotiin kävellessä näin matkalla ihka oikean rusakon. Lähes-äpylläni oli pakko ottaa siitä kuva, ja jakaa se muiden taistelijoiden ja heidän upeiden leidiensä kanssa. Kiitos.

Ilta ulkona

Kävinpä Joensuun yössä, ja olin oikein vielä selvinpäin, joten koin ehdottoman tarpeelliseksi tehdä aiheesta bloggauksen.

 Ensiksi tuli vierailtua uudessa "Kesälato"-baari/illanviettopaikassa. Oikein viihtyisä. Keskelle kohkaavaa, ja alati kiireistä metropolia oli rakennettu oikein kunnon maalaismeininki. Vaneripöydät, lato, humppabändi veivaamassa klassista suomi-iskelmää ynnä muu asiaan kuuluva. Itseasiassa miljöö toimi yllättävänkin hyvin. Vanhat puutalot ympärillä varmaan auttoivat. Miinuksena kallis kalja. Ei ollut onneksi minun päänvaiva tällä kertaa.

Seuraavana etappina oli maanmainio rock-luola La Barre. Tämä ilmeisesti harrastelupohjalta toimiva pikkukapakka tarjoaa viikottain uugeempaa musiikkia, kuten punkrockkia, sludgea tai vaikkapa doom metalia näin muutaman genren mainitakseni. Sisustus on juuri niin hutaistua, kuin pitääkin. Esiintymislavan vieressä on mm. Valtava Dio-seinälippu, ja erittäin taktisesti sijoitettu pöytä, jonka päälle hyppäämällä rajuimmat rokkikukot (Nyrkkitappelu) voivat buustata esiintymistään. No, kuitenkin, full support tällaisille paikoille, jotka tarjoavat pienille ja ei-niin-rahaa-tahkoaville bändeille mahdollisuuden keikkailla. Porukkaa on kyllä ollut omien kokemuksieni mukaan hyvin paikalla. Hevareita, nahkapäitä, punkkareita, rokuja, skeittareita, hipstereitä ja varmaan niitä _tavallisiakin_ ihmisiä. Kaikki sulassa sovussa. Vastakkainasettelun aika on siis ohi.

Sivumainintana: Saavuin keskustaan suoraan treenikämpältä, ja kymmenen kilsan kävely sekä parin tunnin soittosessiot herättivät ärsyttävän pikkunälän tunteen. En missään tapauksessa jaksanut raahautua kämpilleni syömään, joten aterioin keskustassa. Ajattelin kokeilla huvikseni vakipaikkani City-grillin sijaan jotain muuta (VIRHE). Epämääräinen BB-grilli tarjosi viiden euron hintaan "Ison Juuston". Noniin. Mauton, kuivahko einespurilainen parilla pihvillä ja cheddarilla. Tietystikkin tuntui, että pieni tykinkuula olisi laskeutunut vatsan pohjalle. Kävellessäni vielä City-grillin ohitse huomasin, että työvuorossa oli sen tavallisen vanhan äijän sijaan joku nuori ja sorja neito. Saaketin saaketti.

Keikka: Tiskiltä jaffa haltuun ja nurkkaan tuimailemaan. Hetken päästä bongaan muutaman koulukaverin (ekana soittaneessa Night Lives-yhtyeessä skulaa eräs samaa ainetta lukeva, joten luonnollisesti solidaarisuuden hengessä opiskelijatovereita oli sankoin joukoin paikalla. Hetki sössötystä, kunnes edellämainittu NL aloitti. Olin kuullut jonkun biisin bandcampista, ja tiesin suunnilleen, mitä odottaa: metallista ja vauhdikasta hardcore-meininkiä. Lavapomppiminen ja muu toi kieltämättä lisäystä kovaan menoon, ei sitä voi kieltää. Tykkäsin kovasti, ja jäänkin innolla odottelemaan ensimmäistä julkaisua (kyseessä oli orkesterin neljäs tai viides keikka). Bändin jätkät olivat suoraan kuin PIF-kataloogin hesapunkkari-osiosta: Sliipattu SMT (siisti miesten tukka), pillifarkut ja leimaa hihassa. Mikäpä siinä, musa toimi, ja se oli pääasia.

Toka esiintyjä oli eniten etukäteen hehkutettu Hero Dishonest. Nappis-meininkiä, mutta ei iskenyt allekirjoittaneelle yhtään. Pitti/pogoilua oli ilmassa tämän bändin aikana enemmänkin.

Viimeisimpänä lavan otti haltuun Nuoret Sankarit. Tiesinkin, mitä tuleman pitää. Tämä on hyvä bändi. Simppeliä punkrockkia, yhteissoitto- ja laulu toimii, ja aiheet ovat koskettavia (Kaikki Työ On Huoraamista, yms.) Kyllä. Ilahduttavaa tämän ja kaikkien bändien osalta oli lyhyet slotit. Baari on melkoisen pieni, joten hapen loppuminen alkaa olla aina jossain välissä tosiasia. Tähän kun yhdistää sen, ettei ole nauttinut runsasta määrää virvokkeita, niin väsy rupeaa aina painamaan, jos ei saa happea haukattua jossain välissä.

Tajusin tuossa, että nämä voisivat EHKÄ olla mielenkiintoisempia juttuja, jos väliin änkisi kuvia. No, keikalla en jaksanut ruveta ihmisten niskoja kuvailemaan, mutta Suvantosillalta nappasin hienon otoksen. Itseasiassa ajattelin käyttää tätä bändimme tulevan demon kannessa, sillein Brave New World-hengessä. Pääkallon sijaan usvasta nouseekin vain Kapteeni Bennettin kasvot!

Säääh

Heh heh. Aloitin sitten tylsyyspäissäni tällaisenkin. Miksipäs ei, kirjoittaminen on kivaa. Maailman tavallisimpia juttuja. Ne tietää ketkä tietää.

Olin tuossa joku päivä sitten viihtyisällä kävelyretkellä, määränpäänäni Maailman Paras Kauppa http://maailmanparaskauppa.tumblr.com/. Mikäpäs siinä, sää oli mitä mainioin, ja silloin vielä toimineista nappikuulokkeista pauhasi katu-uskottava heinis-punk. No,  lähestyessäni MPK:ta, havaitsin kevyen liikenteen väylän varrella useissa kohdissa varmaan upeimman kevään merkin, mitä voi olla olemassa. Ai mikäkö? Leskenlehdet tai koirien jätökset? Ehei, vaan valtaisat määrät roskaa. Ryönää. Luontoon ei-kuulumatonta jätettä. Einesruokien pakkauksia. Mehupurkkeja. Röökiaskeja. Pikaruokapakkauksia. Mäyriksen/salkun raatoja. Mitä vaan. Saaketin saaketti. Miten rajatonta onkaan ihmisten tyhmyys ja lyhytnäköisyys? En voinut hyvin. Nyt voin, kiitos Kakkahätä-77:n ja Huoltoasemalle Unohtunut Mies-levyn: http://www.youtube.com/watch?v=3TkD5IghCfM